Siirry pääsisältöön

Oma KOPPA - puikoissa ja koukussa


Ei uskoisi, että siitä on jo melkein kymmenen vuotta kun tein edellisen kerran arvostelun Virpi Marjaana Siiran kirjasta. Miten tämä aika kulkeekaan näin nopeasti!
Silloisessa kirjassa aiheena olivat ympyrät ja sen eri variaatiot. Ja silloin vain virkkailtiin, toisin kuin tässä Oma KOPPA, puikoissa - ja koukussa kirjassa, jossa myös neulotaan (eli kudotaan kuten meillä päin sanotaan).

Tuon edellisen arvostelun yhteydessä vuolaasti kiittelin kirjailijaa siitä, että olin oppinut tekemään täydellisen ympyrän. Myönnän, että tasaisen pinnan tai muodon aikaansaaminen on aina hieman hankalaa. Ympyrästä tulee kuppi ja kopasta pefletti.

Tykkään Virpi Marjaana Siiran tyylistä tehdä ja luoda. Se on jotenkin niin vaivatonta ja spontaania. Kuten aiemminkin sanoin, ajatus "ei oo niin justiinsa" tuntuu sopivan myös tähän kirjaan. Moka tai virhe on vaan kaunistus. 

Tässä kirjassa inspiraationa ovat toimineet puut. Ja luonto yleensä. Ovathan nuo tärkeitä meidänkin olemassaolon kannalta. Puiden takia mekin voimme elää ja hengittää. Mietin monesti puita katsellessani, että aika monen puun muoto on sama kuin mitä niiden lehtien muoto on. 
Minä näen ulos katsoessani eniten tuomia ja pihlajia. Lehtien muodoissa eniten ehkä viehättää tammi. 

Oma koppa - puikoissa ja koukussa on siis täynnä puu-aiheisia malleja. Mutta ei huolta, eivät ne ole pökkelöjä vaan kauniita yksityiskohtia sisältäviä asusteita ja vaatteita. En ehkä itse jaksaisi aloittaa näin yhtäkkiä pitkien tunikoiden tai paitojen tekoa, mutta erityisesti pääpannat, huivit ja kaulurit kiinnostavat. Tuo huppuhuivi on puhututtanut minua jo vuosia. Joskus muinoin sellaisesta haaveilin, mukamas mielessäni sen ideoin uutena tuotteena, mutta onpa kai niitä jo silloinkin ollut olemassa. Se on vain niin hyvä idea, huppu ja kauluri samassa. 

Kirjan ohjeet vaikuttavat simppeleiltä, kuvat auttavat hahmottamista. Ohjeilla valmistuu mekkoja, paitoja, huiveja, päähineitä ja käsineitä. Monissa on lisänä virkkaamalla tehtyjä yksityiskohtia tai pitsejä. Marjakuusikauluria ainakin tahtoisin yrittää! Mutta olen vasuri, niin voi yhtä hyvin tulla marjakusikauluri...

Virpi Marjaana Siira
Moreeni / Otava 2023

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neulo - se on ihanaa!

Inspiroivasti kuvitettu kirja on ilo aisteilleni! Tässä tuntuu olevan hyvää meininkiä neuleiden merkeissä. Tahtoisitko kenties ihanan tammikuvioidun ponchon tai kämmekkäät, pingviinikuvioiset sukat vai houkutteleeko villieläimet enemmän? Mutta mitäs sanoisit Beatlesistä, astronauteista, mäyräkoirista tai kissanpennuista? Vai miellyttääkö silmääsi enemmän hillitymmät palmikot? Niitä kirjan malleista löytyy mm. säärystimistä, pipoista ja ponchosta.  Osaatko muuten jo onteloneuletta? Ei hätää jos et, sillä myös siihen löytyy tästä kirjasta ohjeet ja aivan ihanan hurmaavia malleja! Mm. oravakaulaliina ja ihanat kettu- ja elämänpuu-, ja hirvi-peitot. Niin suloisia kaikki. Tästä elämäniloa huokuvasta kirjasta löydät kaikkea kivaa ja persoonallista selkein ohjein ja mallikuvin varustettuna.  Tekemisen iloa! Neulo - se on ihanaa! Lotta Lundin Mäkelä kustannus 2025  

Kakku Battle

  Leipominen on hauskaa! Sen todistavat Ellimaija Leppänen ja Liisa-Maija Westerberg uudessa kirjassaan Kakku Battle. Kirjan ideana on luoda annetun teeman ympärille leivonnallinen tuotos! Mitä syntyykään kun aiheena on puutarhan unelmat, vapaapäivä, karkkikauppa tai huvipuisto. Ihanan herkullinen kirja täynnä hurmaavia reseptejä ja vedet kielelle herauttavia kuvia! Sain monta ideaa kokeiltavaksi, nyt kun tässä halloweenia kohti ollaan matkalla niin ideoita leipomuksia varten otetaan mieluusti vastaan.  Popparikakku, mokkapalamutakakku, omena-kinuskipullat, vaahtokarkki-suklaakakku, kahvikinuskipiirakka, Pätkis-kuppikakut, kirsikkapiirakka, piilotettu tiramisu ja joulutorttuvohvelit menevät ainakin testiin! KakkuBattle Ellimaija Leppänen & Liisa-Maija Westerberg Readme.fi 2025

Minun testamenttini

Oletko miettinyt kuolemaa? Monelle se on vähintäänkin tabu. Kuolemasta ei puhuta. Se halutaan siivota pois näkyvistä. Mutta oikeasti kuolema on luonnollinen osa elämää. Kukaan ei jää tänne ikuisesti. Kuolemaan liittyy raskaiden tunteiden lisäksi myös paljon muuta, arkista ja virallista. Kun läheinen kuolee, surulle ei aina jää kovin paljon tilaa kun eteen tulee niin paljon hoidettavia asioita. Ja sellaisia, joiden olemassaolosta ei edes ole ollut tietoinen.  Jokaisen meistä olisi hyödyllistä täyttää ja säilyttää tietoja itsestämme - elämästämme ja kuolemastamme - läheisillemme. Vaikka miten luulemme tuntevamme toisemme, aina löytyy asioita, joihin emme tiedäkään vastausta. Kaikki nuo arkiset pienet yksityiskohdat asiakirjoista laki- ja taloustietoihin, salasanoihin, sähköposteihin ja henkivakuutuksiin. Aina kun ei tuota kaikkea tietoa saa edes sieltä mistä sen luulisi löytävän. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että oli onni että hoidin vanhempieni pankkiasioita, sillä muuten olis...