Sivukukkasia

  Sirkku, mä oon niin sun puolella! Jokainen meistä luultavasti joutuu jossain vaiheessa elämäänsä kohdelluksi paskamaisesti. Tällä kertaa oli Sirkun vuoro ja syypäänä oma tuleva ex-mies. Kyseinen paskahousu päättää yllättäen ilmoittaa vaimolleen ettei rakasta tätä enää ja että hän haluaa erota. Ja kukaanhan ei halua kuulla tuollaista ilman ennakkovaroitusta. Siitä alkaa Sirkun matka kohti selkeämpiä vesiä.  Miestä näkyvissä on hauskasti kirjoitettu selviytymistarina. Toisinaan hieman pitkäveteinen, olisin halunnut Sirkun pääsevän jaloilleen nopeammalla tahdilla. Mutta toisaalta, tarinan hitaus ehkä kuvastaa kuitenkin todellisuutta, sitä että asiat ottaa oikeassakin elämässä aikaa. Toisinaan jopa vuosia. Ellei kuvaan astu salamarakkaus, joka pelastaa haaksirikkoutuneen.  Eroprosessi on pitkä, tunteikas ja kuormittava . Se on matka omaan itseen - itsensä uudelleen määrittämiseen ja löytämiseen. Eron jälkimainingeissa voivat kärsiä niin työjutut kuin ystäväsuhteet. Toisen saappaisiin ei

Rakastan villasukkia! Käytän niitä kesät talvet. Minulla oli hääpäivänäkin kirkon jälkeen villasukat jalassa, ja anoppini teki pyynnöstäni minulle myös surupäivän sukat. Viihdyn villasukissa paremmin kuin pyhäkengissä. Kulutan villikseni yleensä niin puhki, ettei niitä oikeastaan pysty enää edes parsimaan kasaan. Rakkaudesta villasukkiin -kirja pitää sisällään toinen toistaan kauniimpia villasukkia puolipitkistä pitkävartisiin. Kuvioaiheissa näkyy luonnon herkkyyttä ja vanhan ajan nostalgista henkeä. Kuviot syntyvät niin silmukoilla leikitellen kuin kirjoneuleena.  Kirja sisältää muutaman haastavan mallin mutta muutoin ohjeet ovat melko yksinkertaisia. Merja Ojanperän sanoin mallit usein näyttävät vaikeammilta kuin mitä todellisuudessa ovat, joten kannattaa rohkeasti valita se malli, joka eniten omaa silmää hivelee. Kirjan alusta löytyy lankalistaa sekä selitykset eri lyhenteille. Neuleohjeet ovat selkeät ja tarkkapiirteiset joten huolellisesti seurattuna pääset kyllä jyvälle haast

Vihdoinkin neulekirja vain pojille ja miehille. Villasukkien muodossa.  Nykyään villasukat ovat yhä suositumpia eri ikäisten keskuudessa, ne ovat mukavuuden lisäksi osa asusteita. Siitä syystä villasukkiin on kiva saada väriä ja kivoja kuvioita. Kuviot taas voidaan tehdä joko suoraan neuleeseen tikutessa tai jälkikäteen ristipistoina kuten tässä kirjassa opastetaan, tai silmukoita jäljentäen. Vilukissan villasukat miehille -kirjassa esitellään erilaisia kuviollisia sukkia, jotka voidaan helposti tehdä oikeassa koossa kirjasta löytyvän kokotaulukon avulla. Koot ova haarukassa 30-43. Kirjan 15 sukkamallia ovat lyhytvartisia varpaiden lämmittimiä , joiden kuvioaiheina ovat mm. syksyn ruska, skandinaavinen mytologia, pääkallot, kalamiehet, maya-kulttuuri ja hevierkkien käsimerkit. Selkeät ohjeet  ja opastukset rakenteesta ja käytetyistä tekniikoista auttavat kutojan helposti alkuun ja työn touhuun. Vilukissan villasukat miehille — Kuvioita ristipistoin ja neuloen Kotkavalkama Sarita  Min

  ” Pomenian taikamaailma on täynnä taikaa, seikkailua ja sydämeltään suuria olentoja. Eräänä keväänä kaikki taikamaailman kauneus kasvaa niin upeaksi, että Pimeydenvelho Käämä ärsyyntyy, uhkaa estää taikapölyn keräämisen ja langettaa ikuisen talven. Pomenia on vaarassa, sillä mitä olisi taikamaailma ilman taikaa! Kevään täytyy puhjeta kesäksi, unelmien pitää toteutua — niiden kaikkien, mitä kukaan keksii toivoa. Tarvitaan paljon taikapölyä, erilaisia asuja, heittäytymistä, lentämistä, voileipiä ja rohkeaa seikkailuseuraa sekä ennustettu sinnikäs sankari. Se joku pieni, joka uskaltaa isosti olla omanlaisensa... Kirja on portti Pomenian taikamaailmaan, missä kaikki on mahdollista. Ainutlaatuisen mielikuvituksellinen ja värikylläinen kuvitus sekä kutkuttavan jännittävä tarina kutsuvat lukijan mukaan seikkailuun, jossa on vaakalaudalla koko Pomenian kohtalo.” Kun Pimeydenvelho Käämää sapettaa hän voi tuhota kaiken edelään. Näin on käydä myös taikamaailma Pomeniassa ellei häntä vastassa

Mekon matka on pieni kertomus tärkeistä esineistä, niiden menetyksestä ja uusista mahdollisuuksista. Elämän yllätyksellisyydestä. Kirjaa kuvataan näin " Mekon matka antaa sadun keinoin vaihtoehtoisia näkökulmia huomata ja arvostaa ympärillämme olevien vanhojen tavaroiden kauneus ja vaaliminen." Totta. Itselleni silti tarinasta välittyi myös raskaammat tunteet kuten rakkaan  menettäminen ja kaipuu, jälleennäkemisen toivo ja tietynlainen haikeus siitä, mitä tunteita jonkun aikaa sitten menetetyn löytäminen vuosien jälkeen tuntuu. Vuokko löytää unelmiensa mekon eräästä putiikista, ihastuu ja rakastuu. Tätä mekkoa hän aikoo rakastaa ja vaalia koko sydämellä. Hän tahtoo ottaa sen mukaan kaikkialle. Kunnes yhtenä päivänä mekko katoaa. Tämän jälkeen kirjassa tehdään ns. aikahyppy ja menetystä ei oikeastaan enää käsitellä. Itseäni juuri tuo hyppäys ahdisti. Miten raskaalta se tuntuukaan kun menettää jotakin niin rakasta ja tärkeää. Entä se, että tajuaa ettei voi koskaan löytää sitä