Siirry pääsisältöön

Mekon matka


Mekon matka on pieni kertomus tärkeistä esineistä, niiden menetyksestä ja uusista mahdollisuuksista. Elämän yllätyksellisyydestä.

Kirjaa kuvataan näin "Mekon matka antaa sadun keinoin vaihtoehtoisia näkökulmia huomata ja arvostaa ympärillämme olevien vanhojen tavaroiden kauneus ja vaaliminen."
Totta. Itselleni silti tarinasta välittyi myös raskaammat tunteet kuten rakkaan  menettäminen ja kaipuu, jälleennäkemisen toivo ja tietynlainen haikeus siitä, mitä tunteita jonkun aikaa sitten menetetyn löytäminen vuosien jälkeen tuntuu.

Vuokko löytää unelmiensa mekon eräästä putiikista, ihastuu ja rakastuu. Tätä mekkoa hän aikoo rakastaa ja vaalia koko sydämellä. Hän tahtoo ottaa sen mukaan kaikkialle. Kunnes yhtenä päivänä mekko katoaa. Tämän jälkeen kirjassa tehdään ns. aikahyppy ja menetystä ei oikeastaan enää käsitellä. Itseäni juuri tuo hyppäys ahdisti. Miten raskaalta se tuntuukaan kun menettää jotakin niin rakasta ja tärkeää. Entä se, että tajuaa ettei voi koskaan löytää sitä?

Tarinan opetus on siinä, että opitaan arvostamaan tavaroita ja asioita. Ja opitaan ymmärtämään kierrättämisen kauneus. Miten jokin toisen hylkäämä voi muuttua toisen aarteeksi. Vaikkei tässä tapauksessa Vuokko mekkoaan hylännytkään, mutta silti se päätyi toisten aarteeksi. Vuosien jälkeen Vuokko näkee erään liikkeen ikkunassa osan mekostaan ja palaa ajatuksissaan niihin lapsuuden kultaisiin hetkiin, jolloin mekko häntä niin kovin ilostutti.

Elämän rikkaus on juuri siinä, miten eri tavalla näemme, tunnemme, koemme ja aistimme. 

Elina Komulainen
Mekon matka

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oma KOPPA - puikoissa ja koukussa

Ei uskoisi, että siitä on jo melkein kymmenen vuotta kun tein edellisen kerran arvostelun Virpi Marjaana Siiran kirjasta. Miten tämä aika kulkeekaan näin nopeasti! Silloisessa kirjassa aiheena olivat ympyrät ja sen eri variaatiot . Ja silloin vain virkkailtiin, toisin kuin tässä Oma KOPPA, puikoissa - ja koukussa kirjassa, jossa myös neulotaan (eli kudotaan kuten meillä päin sanotaan). Tuon edellisen arvostelun yhteydessä vuolaasti kiittelin kirjailijaa siitä, että olin oppinut tekemään täydellisen ympyrän. Myönnän, että tasaisen pinnan tai muodon aikaansaaminen on aina hieman hankalaa. Ympyrästä tulee kuppi ja kopasta pefletti. Tykkään Virpi Marjaana Siiran tyylistä tehdä ja luoda. Se on jotenkin niin vaivatonta ja spontaania. Kuten aiemminkin sanoin, ajatus "ei oo niin justiinsa " tuntuu sopivan myös tähän kirjaan. Moka tai virhe on vaan kaunistus.  Tässä kirjassa inspiraationa ovat toimineet puut. Ja luonto yleensä. Ovathan nuo tärkeitä meidänkin olemassaolon kannalta

Satuhieronta

Satuhieronta  läsnäolevan kosketuksen ja sadun taikaa ”Satuhieronta on satujen yhdistämistä kosketukseen ja kevyeen hierontaan. Se on rentoutumista ja rauhoittumista, läsnäoloa ilon ja leikin kautta. Satuhieronnassa yhdistyy kaksi lapsen kasvun ja kehityksen kannalta oleellista asiaa:  satu ja hyvä kosketus." Muistatko miten hyvältä se tuntui kun joku piirteli selkään kuvioita? Omasta lapsuudesta se ainakin muistuu mukavana muistona mieleen. Monesti lapsina piirtelimme toistemme selkään kuvioita ja yritimme arvata mikä kuva on kyseessä. Samaa on tehty myös päiväkodissa ja koulussa. Nyt asiaa on tutkittu tarkemmin, ja sille on löytynyt nimi: ’satuhieronta’. Satuhieronta tuntuu lähes epätodellisen yksinkertaiselta tavalta poistaa monia negatiivisia asioita ja ennen kaikkea lisätä positiivisia asioita. Satuhieronnan vaikutukset ulottuvat niin psyykkiseen, fyysiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiin. Se antaa myönteisen läheisyyden ja kosketuksen kokemuksia, tukee itsetuntoa, kehittä

Kirjosukkakirja

  En kestä, miten keksit näitä ideoita Lumi Karmitsa! Olet niin valtavan taitava luomaan taidetta puikoilla. Kirja kirjalta yhä huikeampia neulekuvioita ja -malleja.  Tässä uusimmassa kirjassa on eräs veikeä juttu. Kirjosukkakirjasta löytyy 20 erilaista upeaa sukkaa, mutta vain yksi ohje. Nii'in. Luit oikein. Eli jos osaat tehdä yhdet sukat, osaat tehdä kaikki! Kirjan kuvioiden mallikertoja voi hyödyntää myös muissa töissä kuten vaikkapa peitoissa, pipoissa, kaulahuiveissa tai hameen helmassa. Huisia, eikö! Kirjan kuvioissa vipeltävät jälleen kerran somat eläimet, kuten ketut, puput, kisut, lampaat, possut ja linnut. Pääkallojakaan ei olla unohdettu, onneksi. Näiden lisäksi seilataan merellä, tehdään eeppistä shittiä, pohditaan kuka on tuo sukkien rillipäinen nainen, ja sanotaan heipat alienille, lumiukolle ja joulupukille sekä merenneidolle. Löytyypä kuoseista tietysti myös paljon luontoteemaa ja kukkasia. Miten voi pikseleillä saada aikaan pyöreitä muotoja? Se minua aina miet