Siirry pääsisältöön

Pomenia





 Pomenian taikamaailma on täynnä taikaa, seikkailua ja sydämeltään suuria olentoja. Eräänä keväänä kaikki taikamaailman kauneus kasvaa niin upeaksi, että Pimeydenvelho Käämä ärsyyntyy, uhkaa estää taikapölyn keräämisen ja langettaa ikuisen talven. Pomenia on vaarassa, sillä mitä olisi taikamaailma ilman taikaa! Kevään täytyy puhjeta kesäksi, unelmien pitää toteutua — niiden kaikkien, mitä kukaan keksii toivoa. Tarvitaan paljon taikapölyä, erilaisia asuja, heittäytymistä, lentämistä, voileipiä ja rohkeaa seikkailuseuraa sekä ennustettu sinnikäs sankari. Se joku pieni, joka uskaltaa isosti olla omanlaisensa...


Kirja on portti Pomenian taikamaailmaan, missä kaikki on mahdollista. Ainutlaatuisen mielikuvituksellinen ja värikylläinen kuvitus sekä kutkuttavan jännittävä tarina kutsuvat lukijan mukaan seikkailuun, jossa on vaakalaudalla koko Pomenian kohtalo.”


Kun Pimeydenvelho Käämää sapettaa hän voi tuhota kaiken edelään. Näin on käydä myös taikamaailma Pomeniassa ellei häntä vastassa olisi joukko erilaisia hahmoja. Eräs heistä on lentotaidoton lohikäärme Sisu Sukkela, jolla kyllä on siivet selässään mutta ei niitä jostain syystä ole huomannut ja osannut käyttää. Tarinan päähenkilö on kuitenkin peikkopoika Teo Takkutukka, joka kesken leikkien äidin toimesta pitää mennä nukkumaan. Uni ei meinaa millään tulla ja Teo venkuroi minkä ehtii äidin kielloista huolimatta.


”Näinhän ne illat yleensäkin aloitettiin, pyörimällä ja hyörmällä, mutta aina lopulta tuli hyvä uni. Ja tarina.”


Äiti aloitti tarinan kertomisen...”Olipa kerran...” hän mietti hetken miten jatkaa tarinaansa. ”...aina ja ikuisesti.” ja sitten päästiin Pomenian taikamaailmaan. Hetken aikaa kuunneltiin tarinaa kunnes Teo oli valmis kömpimään peittojen alle. 


Jossain kaukana, unimaailmassa, Pomeniassa kuului taikaloru, joka ennusti tulevaa. Siihen kuului myös Teo, joka hyvin pian nukahdettuaan sai vieraakseen Unimestari Unosen.


”Taikamaailmaan tule mukaani, Pomeniaan lähde kanssani.”


Teo tunnettiin Pomeniassa nimellä Ennustettu, hänen oli määrä ”pelastaa” taikamaailma tulevalta pahuudelta, estää Käämän kolttoset. Kun Teo herää hän on keskellä seikkailua ympärillään Pomenian asukkaita.


Petronella Grahn on kuvittanut ja keksinyt tarinan, jossa päähenkilön ohessa kulkevat seikkailuissa niin Ruttu-keiju, Herra Hiiri, Lilly Lohikäärmeneito kuin myös Koppis Kuoriainen. Heillä kaikilla on päämääränä vain saada oma rakas Pomenia pelastettua, välillä jopa keinoja kaihtamatta.


Pomenia on lapsille suunnattu, miksei myös aikuisille mielikuvitusrikas tarina hyvän ja pahan kohtaamiseta, jossa viimeinen pelkällä nokkeluudella voi saada aikaan sen mitä on haluttu. Tarina sisältää paljon oivaltavia, hauskoja kohtauksia. Tarina hahmot ovat satumaailmaan sopivia, tavallisia, hahmoja joista ajanmyötä kasvaa sankareita kun he huomaavat, että omalla ihan tavallisella olemuksella ja piilossa, sisällä, olevalla voimalla ja taidolla pystyy voittamaan niin omat pelkonsa kuin myös tulevan vastuksen.


Pomeniasta on nousemassa ilmiö, joka on jo valloittanut suomalaiset kuin myös vähitellen kaikki muut. Pomeniast ollaan luomassa jo minisarjaa ja lyhytelokuvaa. Ja mikä parasta kirja saa myös jatkoa, jossa selvää ehtiikö Teo takaisin taikamaailmaan auttaakseen jälleen pelastamaan maailman Käämän uhalta.


Pomenia -sarjasta lisää täällä.

Kummakustannus 2020


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oma KOPPA - puikoissa ja koukussa

Ei uskoisi, että siitä on jo melkein kymmenen vuotta kun tein edellisen kerran arvostelun Virpi Marjaana Siiran kirjasta. Miten tämä aika kulkeekaan näin nopeasti! Silloisessa kirjassa aiheena olivat ympyrät ja sen eri variaatiot . Ja silloin vain virkkailtiin, toisin kuin tässä Oma KOPPA, puikoissa - ja koukussa kirjassa, jossa myös neulotaan (eli kudotaan kuten meillä päin sanotaan). Tuon edellisen arvostelun yhteydessä vuolaasti kiittelin kirjailijaa siitä, että olin oppinut tekemään täydellisen ympyrän. Myönnän, että tasaisen pinnan tai muodon aikaansaaminen on aina hieman hankalaa. Ympyrästä tulee kuppi ja kopasta pefletti. Tykkään Virpi Marjaana Siiran tyylistä tehdä ja luoda. Se on jotenkin niin vaivatonta ja spontaania. Kuten aiemminkin sanoin, ajatus "ei oo niin justiinsa " tuntuu sopivan myös tähän kirjaan. Moka tai virhe on vaan kaunistus.  Tässä kirjassa inspiraationa ovat toimineet puut. Ja luonto yleensä. Ovathan nuo tärkeitä meidänkin olemassaolon kannalta

Satuhieronta

Satuhieronta  läsnäolevan kosketuksen ja sadun taikaa ”Satuhieronta on satujen yhdistämistä kosketukseen ja kevyeen hierontaan. Se on rentoutumista ja rauhoittumista, läsnäoloa ilon ja leikin kautta. Satuhieronnassa yhdistyy kaksi lapsen kasvun ja kehityksen kannalta oleellista asiaa:  satu ja hyvä kosketus." Muistatko miten hyvältä se tuntui kun joku piirteli selkään kuvioita? Omasta lapsuudesta se ainakin muistuu mukavana muistona mieleen. Monesti lapsina piirtelimme toistemme selkään kuvioita ja yritimme arvata mikä kuva on kyseessä. Samaa on tehty myös päiväkodissa ja koulussa. Nyt asiaa on tutkittu tarkemmin, ja sille on löytynyt nimi: ’satuhieronta’. Satuhieronta tuntuu lähes epätodellisen yksinkertaiselta tavalta poistaa monia negatiivisia asioita ja ennen kaikkea lisätä positiivisia asioita. Satuhieronnan vaikutukset ulottuvat niin psyykkiseen, fyysiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiin. Se antaa myönteisen läheisyyden ja kosketuksen kokemuksia, tukee itsetuntoa, kehittä

Kirjosukkakirja

  En kestä, miten keksit näitä ideoita Lumi Karmitsa! Olet niin valtavan taitava luomaan taidetta puikoilla. Kirja kirjalta yhä huikeampia neulekuvioita ja -malleja.  Tässä uusimmassa kirjassa on eräs veikeä juttu. Kirjosukkakirjasta löytyy 20 erilaista upeaa sukkaa, mutta vain yksi ohje. Nii'in. Luit oikein. Eli jos osaat tehdä yhdet sukat, osaat tehdä kaikki! Kirjan kuvioiden mallikertoja voi hyödyntää myös muissa töissä kuten vaikkapa peitoissa, pipoissa, kaulahuiveissa tai hameen helmassa. Huisia, eikö! Kirjan kuvioissa vipeltävät jälleen kerran somat eläimet, kuten ketut, puput, kisut, lampaat, possut ja linnut. Pääkallojakaan ei olla unohdettu, onneksi. Näiden lisäksi seilataan merellä, tehdään eeppistä shittiä, pohditaan kuka on tuo sukkien rillipäinen nainen, ja sanotaan heipat alienille, lumiukolle ja joulupukille sekä merenneidolle. Löytyypä kuoseista tietysti myös paljon luontoteemaa ja kukkasia. Miten voi pikseleillä saada aikaan pyöreitä muotoja? Se minua aina miet