Siirry pääsisältöön

No siis tosi hyvää



"29-vuotias Maggie on rahaton, hänen aiheeltaan epämääräinen väitöskirjansa jumittaa pahasti ja hänen avioliittonsa kesti yhteensä vaivaiset 608 päivää, hänelle kuuluu hyvää, siis ihan tosi hyvää. Hän on nimittäin päättänyt ottaa kaiken irti uudesta elämästään juuri eronneena nuorena naisena."


Schitt’s Creek. Se on se mikä minut sai tähän kirjaan tarttumaan. No kansikuvan lisäksi. Mutta Schitt’s Creek on vaan niin tosi hyvä sarja. Ikävä kyllä sekin päättyi, kuten kaikki hyvä aina aikanaan. Ja miten tuo sarja liittyy tähän kirjaan? No kirjan kirjoittaja, Monica Heisey, on ollut kirjoittamassa myös Schitt’s Creekiä.

Ystävät kyselivät mitä olen mieltä tästä kirjasta. Vastasin, että voin samaistua, tuntuu kuin omalta elämältä mutta tässä (kirjassa) luultavimminkin on 'happy end'. Bridgetjonesmainen söpö tyyppi, jonka kohdalla kaikki on mahdollista. Siis ne epäonniset mahdollisuudet. 

Jokin ei natsaa Maggien avioliitossa, ja eräänä päivänä hän päättää ehdottaa eroa. Yllätys hänelle oli se miten helposti siippa hyväksyi asian. Oliko tämäkin onneton suhteessa? Miehestä löytyi paljon vikoja, mutta nähtävästi myös Maggiesta. Ajan kuluessa iski epätoivo ja katumus, mutta Maggie tuntui olevan heistä ainoa katuvainen. Siitäpä lähtikin sitten varsin kivulias matka kohti eheytymistä. Edes ystävät eivät aina jaksaneet tukea pohjamudissa uiskentelevaa liian nuorena eronnutta naista. 

Kyllä se valo tunnelin päässä silti ennen pitkää pilkahteli. Ehkä välillä ennenaikaisesti. Ehti sitä lukijankin toivo herätä paremmista päivistä - liian aikaisin. 

Monica Heiseyn tyyli kirjoittaa on hersyvä, sarkastisen ironinen, runsassanainen ja mukaansatempaava. Ei ollut helppo laskea kirjaa käsistään. En tiedä oliko kirjassa kuitenkaan sitä odottamaani happyendiä, vaikka toisaalta välillä olisi ihan virkistävääkin vaihtelua, että joku kirja edes päättyisi toisella tapaa. Mutta silti, silti jäin kaipaamaan ehkä vähän toisenlaista loppua. Ehkä tämä oli kuitenkin se luonnollisin, todellisuuteen enempi verrattavissa oleva. 

Ero ei (juurikaan) ikinä ole helppo. Se vaatii työtä. Aina on jotakin jonka tahtoisi tehdä toisin tai jättää tekemättä. Mutta omasta hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan kannattaa pitää kiinni. Ja sanotaanhan sitä, että koetut haasteet kasvattavat ja eheyttävät meitä, ajan kuluessa.

No siis tosi hyvää voisikin toimia hyvänä vertaistukena niille, jotka ikävästä erosta yrittävät pyristellä kohti iloa ja valoa.


Heisey, Monica
No siis tosi hyvää
Aula & Co 2023

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotikeittiön rohdot

Ihana lisä rohtokirjojeni joukkoon on tämä Readme.fi:n julkaisema uutuus Kotikeittiön rohdot (Raija Kivimetsä) Oppaan ohjeilla ja vinkeillä löydät vaivoihisi hoidon keittiöstäsi sen sijaan, että turvautuisit lääkekaapin sisältöön. Toki aina pitää järki päässä pitää eikä omin päin saa lopettaa lääkärin määräämiä lääkkeitä. Mutta suosittelen silti tutustumaan tähän kirjaan, voit yllättyä mitä kaikkea hyvää kaapeistasi löytyykään. Moni tuttu raaka-aine pitää sisällään melkoisia yllätyksiä. Tomaatti, sipulit, kaalit, mustapippuri, sitruuna ja hunaja näin ensitöikseen mainittuna ovat mahtavia terveyspommeja - nautit niitä sitten yksin tai yhdessä. Myös monet yrtit, öljyt, mausteet ja marjat ovat monella tapaa hyödyllisiä terveydellemme. Kirsikka auttaa kihtiin, tyrni hoitaa limakalvoja ja ehkä monen yllätykseksi marja-aronia se vasta mahtava tapaus onkin! Aronia on marjojen kuningas, siinä on runsaasti kivennäisaineita ja C-vitamiinia. Se tekee hyvää aivoille ja sydämelle sekä poistaa tu

Tenavat tasapainoon

Lapsi oppii oman käyttäytymisensä säätelyä vain sopivasti kuormittuneena. Miellämme lapsen helposti huonokäytöksiseksi, jos hänen käyttäytymisensä ei mielestämme sovi tilanteeseen. Esimerkiksi sukujuhlissa energiaa pursuvaa ja liikkeeseen pyrkivää lasta pidetään usein kurittomana. Näennäisesti huonossa käyttäytymisessä on kuitenkin kyse oman kuormituksen säätelystä. "Samalla tavoin kuin aikuinen purkaa kuormitustaan esimerkiksi liikkumalla tai menemällä lepäämään, myös lapsi säätelee omaa kuormitustaan”, kertoo Tenavat tasapainoon -kirjan kirjoittanut toimintaterapeutti Merja Tompuri . ”Lapset eivät toki valitse toimintaansa ajatellen, että tilanne on kuormittava ja nyt vähennän stressiä liikkeen avulla, vaan säätely tapahtuu automaattisesti keskushermoston ohjaamana.” Jos säätelyyn ei ole mahdollisuutta tai jos sen tarve sivuutetaan, kuormitus kasvaa liian suureksi. Silloin ihminen, niin aikuinen kuin lapsi, voi huonosti. Kuormitus ei itsessää

Hulluja satuja

Hulluja. Kahjoja. Pimeitä. Ihan älyttömiä. Mutta niiin HAUSKOJA! Nyt on kyllä ammuttu täysillä ja vedetty rohkeasti ja reippaasti yli ja ympäri. Ja tällaistahan sen pitääkin olla. Ihan hulluja satuja, jotka herättää tunteita kaikenikäisissä. Tunnekirjoon kuuluvat niin riemu, ilo kuin myötähäpeä.  Avasin kirjan ensikertaa sattumanvaraisesti erään tarinan kohdalta, mikä oli kuin suora leikkaus keskusteluista oman lapsen kanssa. Tarinan nimi on Kakkakikkare ja valtava valhe. Kakkakikkare ei tahtonut kouluun vaan tahtoi jäädä kotiin pelaamaan. Niinpä hän keksi oivan idean, hän esittää sairasta ja piirtää ihoonsa vihreitä täpliä. Kakkakikkareen täti, jonka luona kikkare asui, oli heti juonessa kiinni ja esitti, että kyseessähän on ihan kamalan vakava juttu. Lopulta päästiin lääkärin vastaanoton kautta uutisiin ja sieltä avaruusrakettiin, koska eihän ole muuta vaihtoehtoa näin vaarallisessa tilanteessa kuin lähettää lapsi avaruuteen parantumaan. Siinäpä olikin Kakkakikkareella paljon pohti