Siirry pääsisältöön

Unien salat

 


Muistatko unesi? Näetkö ne väreissä vai mustavalkoisina? Tuntuuko, että niissä on jokin sanoma, vai ovatko unesi epämääräisiä ja vaikeastitulkittavia?
Omat uneni ovat hyvin eläväisiä, runsaita ja värikylläisiä. Välillä niissä ei tunnu olevan päätä eikä häntää ja välillä niissä vilisee tapahtumia ja ajatuksia edellispäivän elosta.
Olen huomannut, että näen aikaisempaa enemmän niinsanottuja enneunia. Usein ne liittyvät johonkin toiseen tuntemaani ihmiseen, mutta toisinaan ne liittyvät myös minuun itseeni.

Ensimmäistä kertaa viime joulukuussa otin ylös ns. "pyhät unet" eli 12 peräkkäistä yötä kuvaavat seuraavan vuoden jokaista kuukautta. Helmikuun uni jäi mieleeni ehkä vahviten, sillä se tuntui kuvastavan todellisuutta eniten. Näin unta veljentytöstäni. Jälkeenpäin huomasin monen yksityiskohdan viittaavan hänen saavutuksiinsa juuri tuona kyseisenä kuukautena. Itseeni liittyvä yhdeksäs yön uni taas tuntui liittyvän selkeästi työkuvioihini.

Otavan Unien salat -kirja neuvoo miten sukeltaa unien maailmaan ja miten unet kannattaa purkaa atomeiksi. En ehkä ollutkaan ajatellut ihan näin laajasti, mutta tulen varmasti kokeilemaan kirjan neuvoja. 

Unet kannattaa aina kirjoittaa ylös, jokaista yksityiskohtaa myöten. Myös ne oudoimmat seikat. Sen jälkeen tehdään lista kaikista unessa esiintyvistä unikuvista, jotka taas hajotetaan pienempiin osiin. Mitä mikäkin unikuva voisi symboloida, mitä assosiaatioita kuvat herättävät. 
Jokainen uni voidaan myös purkaa erilaisten tarkentavien kysymysten avulla.

Tiesitkö, että voit kutsua unia luoksesi? Voit ennen nukkumaanmenoa miettiä jotakin tiettyä asiaa tai kysymystä mielessäsi ja tällä tavoin kutsua asiaa unessasi käsiteltäväksi. 

Kirjassa ei anneta perinteisen unikirjan tapaan valmiita yksiselitteisiä selityksiä unien symboleille, mutta joitakin perinteisiä symboleja kuitenkin käydään läpi. Omien unien kohdalla kannattaa aina yrittää katsoa niitä oman elämän kautta.

Opas tiedostamattomaan
Kimmo Svinhufvud
Otava 2024

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotikeittiön rohdot

Ihana lisä rohtokirjojeni joukkoon on tämä Readme.fi:n julkaisema uutuus Kotikeittiön rohdot (Raija Kivimetsä) Oppaan ohjeilla ja vinkeillä löydät vaivoihisi hoidon keittiöstäsi sen sijaan, että turvautuisit lääkekaapin sisältöön. Toki aina pitää järki päässä pitää eikä omin päin saa lopettaa lääkärin määräämiä lääkkeitä. Mutta suosittelen silti tutustumaan tähän kirjaan, voit yllättyä mitä kaikkea hyvää kaapeistasi löytyykään. Moni tuttu raaka-aine pitää sisällään melkoisia yllätyksiä. Tomaatti, sipulit, kaalit, mustapippuri, sitruuna ja hunaja näin ensitöikseen mainittuna ovat mahtavia terveyspommeja - nautit niitä sitten yksin tai yhdessä. Myös monet yrtit, öljyt, mausteet ja marjat ovat monella tapaa hyödyllisiä terveydellemme. Kirsikka auttaa kihtiin, tyrni hoitaa limakalvoja ja ehkä monen yllätykseksi marja-aronia se vasta mahtava tapaus onkin! Aronia on marjojen kuningas, siinä on runsaasti kivennäisaineita ja C-vitamiinia. Se tekee hyvää aivoille ja sydämelle sekä poistaa tu

Tenavat tasapainoon

Lapsi oppii oman käyttäytymisensä säätelyä vain sopivasti kuormittuneena. Miellämme lapsen helposti huonokäytöksiseksi, jos hänen käyttäytymisensä ei mielestämme sovi tilanteeseen. Esimerkiksi sukujuhlissa energiaa pursuvaa ja liikkeeseen pyrkivää lasta pidetään usein kurittomana. Näennäisesti huonossa käyttäytymisessä on kuitenkin kyse oman kuormituksen säätelystä. "Samalla tavoin kuin aikuinen purkaa kuormitustaan esimerkiksi liikkumalla tai menemällä lepäämään, myös lapsi säätelee omaa kuormitustaan”, kertoo Tenavat tasapainoon -kirjan kirjoittanut toimintaterapeutti Merja Tompuri . ”Lapset eivät toki valitse toimintaansa ajatellen, että tilanne on kuormittava ja nyt vähennän stressiä liikkeen avulla, vaan säätely tapahtuu automaattisesti keskushermoston ohjaamana.” Jos säätelyyn ei ole mahdollisuutta tai jos sen tarve sivuutetaan, kuormitus kasvaa liian suureksi. Silloin ihminen, niin aikuinen kuin lapsi, voi huonosti. Kuormitus ei itsessää

Hulluja satuja

Hulluja. Kahjoja. Pimeitä. Ihan älyttömiä. Mutta niiin HAUSKOJA! Nyt on kyllä ammuttu täysillä ja vedetty rohkeasti ja reippaasti yli ja ympäri. Ja tällaistahan sen pitääkin olla. Ihan hulluja satuja, jotka herättää tunteita kaikenikäisissä. Tunnekirjoon kuuluvat niin riemu, ilo kuin myötähäpeä.  Avasin kirjan ensikertaa sattumanvaraisesti erään tarinan kohdalta, mikä oli kuin suora leikkaus keskusteluista oman lapsen kanssa. Tarinan nimi on Kakkakikkare ja valtava valhe. Kakkakikkare ei tahtonut kouluun vaan tahtoi jäädä kotiin pelaamaan. Niinpä hän keksi oivan idean, hän esittää sairasta ja piirtää ihoonsa vihreitä täpliä. Kakkakikkareen täti, jonka luona kikkare asui, oli heti juonessa kiinni ja esitti, että kyseessähän on ihan kamalan vakava juttu. Lopulta päästiin lääkärin vastaanoton kautta uutisiin ja sieltä avaruusrakettiin, koska eihän ole muuta vaihtoehtoa näin vaarallisessa tilanteessa kuin lähettää lapsi avaruuteen parantumaan. Siinäpä olikin Kakkakikkareella paljon pohti