"Haluan, että koiran kouluttaminen on inspiroivaa niin ohjaajalle kuin koiralle. Kaikkien ei tarvitse tähdätä kisakentille, mutta kaikki koirat ansaitsevat tulla ymmärretyiksi ja sen myötä onnellisiksi." - Mia Skogster
Puhutaanko koiraa -kirja opastaa miten tunneviestintää käytetään koiran koulutuksessa. Kirjan kirjoittaja Mia Skogster on luonut Inspire ur Dog -koulutusmetodin, joka perustuu vankkaan näyttöön ja tutkittuun tietoon. Metodissa keskeisessä roolissa ovat äänen- ja kehonhallintatekniikat, joiden avulla koira saadaan innostumaan oppimisesta ja yhteistyöstä.
IuD-metodi käsittää kuusi elementtiä: kehon- ja äänenhallinta, tunneviestintä, tieto, yksilöllinen koulutus, eläytyminen ja tekniikka.
Koiranpennun koulutus alkaa erilaisista kehuäänistä ja niihin kirjan alussa tutustutaankin. Mikä on 'potta' entä 'flirtti' tai 'autokoulunopettaja'? Yhteensä näitä kehuääniä esitellään kuusi erilaista, kukin eri tilanteeseen sopivaa. 'Potta' aiheutti itsessänikin hämmennystä mutta jälkeenpäin se kuulostaa ihan järkevältä. Se viittaa siihen ääneen, miten me puhumme lapselle, joka on ensimmäisen kerran oppinut käymään potalla. Tätä ääntä käytetään siis myös koiran motivoinnissa ja koulutuksessa.
Kirjassa esitellään fiktiivisiä koiria ja omistajia onnistumisineen ja haasteineen. Tilanteet liittyvät todellisiin hetkiin, mutta hahmot on keksitty.
Koiraa puhutaan eläytymällä, ja kirja opastaakin miten opitaan vaikuttamaan koiran tunteisiin. Tunteita ja tunnetiloja taas voi ihminen harjoitella ja koiran koulutuksessa voidaan tunteet myös näytellä. Tarvittaessa koiralle täytyy myös näyttää vihaiselta olematta kuitenkaan vihainen. Tunneskaaloja kannattaa siis harjoitella ensin ilman koiraa, sillä tunnetilan täytyy välittyä koiralle juuri oikealla hetkellä, ja muutokset tunnetiloissa täytyy toisinaan tapahtua nopeasti.
Se mikä itselläni hieman latisti omaa intoani kirjan oppien suhteen oli se, että kirjassa keskitytään paljon leikin kautta kouluttamiseen. Oma koirani taas ei välitä leikeistä ollenkaan. Leikin kautta ei siis pysty motivoimaan, eikä oikeastaan herkkupalojenkaan kautta. Oma koirani onkin hieman samankaltainen kuin kirjan lopussa esitelty Inspis-koira, jolle paras lelu on ihminen, ja jonka koulutuksessa on haasteita ollut ehkä enemmän kuin onnistumisia. Mutta, aina on mahdollisuus muutokseen ja elämä on oppimista, joten yritän nappailla ideoita sieltä täältä ja kokeilla löytää omat yhteiset tekniikat koirani kanssa.
Viidennessä osassa siis puhutaan palkkioleikkien merkityksestä yhteistyön luomiselle. Pitää kuitenkin huomioida, että kaikkea kuultua ei voi aina soveltaa kaikkien koirien kanssa, sen takia kannattaakin olla aistit avoinna ja kuunnella omaa koiraa, lukea sitä ja löytää sille parhaimmat koulutuskeinot. Toki apua kannattaa aina kysyä, ja vertaistuki on parhainta.
Kymppiosassa keskitytään toiseen yhtä tärkeään asiaan koiran koulutuksessa, nimittäin oman kehon hallintaan ja sanattomiin viesteihin joita kehomme - toisinaan huomaamattamme - koiralle välittää. Kehon asento, käsien sijainti, itsevarma olemus ovat kukin merkityksellisiä. Koira nimittäin rakastaa itsevarmaa ohjaamista, ja toisaalta sitten myös vaistoaa helposti epävarmuuden. Huomaamattamme siis saatamme itse luoda ne kinkkiset tilanteet, jotka koiran kanssa tulevat.
Hattua täytyy nostaa Mia Skogsterille ja kaikille mahdottoman taitaville koiran kouluttajille. Se ei ole helppoa, vaikka siltä saattaakin näyttää. Tai ainakin se on aikaavievää, eikä mikään tapahdu hetkessä. Olen entistä enemmän varmempi siitä, että koiran koulutus on enemmänkin omistajan koulutusta.
Puhutaanko koiraa — Tunneviestintä koiran koulutuksessa
Skogster, Mia
Kommentit
Lähetä kommentti