Siirry pääsisältöön

â„’đť‘’ Keittokirja


Sympaattinen keittokirja rouhean kauniilta Ranskan maaseudulta on täynnä tunnelmaa. 

Lempeästi lähestyttävät kuvat vievät makumatkalle niin ruoan ääreen kuin sen ympäristöön. Rakastan tällaisia mattapintaisia sivuja ja maalaisromanttista ilmettä, se saa mielikuvituksen heräämään ja kohta itsekin vähinkäänkin haaveilee pääsevänsä sisään kirjan tunnelmiin.

Hyvällä tavalla tavallisia, yksinkertaisia reseptejä ilman turhia kikkailuja. Tuoreita raaka-aineita, paljon kasviksia vaikka tosin osaa aineksista voi olla vaikeaa saada näillä leveysasteilla. Ainakaan meillä ei lähikaupasta ole tuoreita latva-artisokkia usein saatavilla. 

Hassua, että törmäsin kirjaa selatessani ruokaan, jota olin itse samana päivänä tehnyt, ilman siis että edes tiesin tästä kirjasta mitään. Rakastan ruokakirjoja ja niitä minulta löytyykin keittiöstä valehtematta sata kappaletta, mutta silti kokkailen pääsääntöisesti mututuntumalla ja lisäilen raaka-aineita sen mukaan mitä milloinkin kaapeista löytyy.

â„’đť‘’ Keittokirja on jaettu osiin päivän ruokarytmin mukaisesti aamiaisesta illalliseen ja lisäksi grillaillaan, tehdään jälkiruokia, nautitaan juustoja ja kirjan loppuun on koottu lukijoiden toivereseptejä.

Aloittaisitko aamun uunigreipeillä, suolaisella leipävanukkaalla ja siirtyisit lounaan pariin tulisen linssikeiton sekä maalaissalaatin kera. Ennen päivällistä voisi nauttia olostaan riippukeinussa puiden katveessa ja siemailla vadelmashrubia tai itse tehtyä verigreippilonkeroa. Ah, tuo lonkero kutsuu kyllä kokeilemaan sillä minusta paras lonkero mitä olen ikinä maistanut on tehty juuri aidosta verigreipistä.

Riittävän lepoilun jälkeen on aika siirtyä illalliselle. Silloin voitaisiin tarjoilla parsaa ja dijonin kanaa, sekä uunipaahdettuja perunoita. 

Lopuksi voitaisiin nauttia raikas vadelmasorbetti, myöhemmin sitten vielä kahvin kera jotakin hedelmäistä piirakkaa tai suklaakakkua.


Le Keittokirja - Pieni pala ranskalaisen maaseutukeittiön tunnelmaa ja tuoksuja
Teresa Välimäki
(P.S. Tämän 2.painoksen kansikuva poikkeaa siitä mikä kaupan hyllyllä on.)




 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neulo - se on ihanaa!

Inspiroivasti kuvitettu kirja on ilo aisteilleni! Tässä tuntuu olevan hyvää meininkiä neuleiden merkeissä. Tahtoisitko kenties ihanan tammikuvioidun ponchon tai kämmekkäät, pingviinikuvioiset sukat vai houkutteleeko villieläimet enemmän? Mutta mitäs sanoisit Beatlesistä, astronauteista, mäyräkoirista tai kissanpennuista? Vai miellyttääkö silmääsi enemmän hillitymmät palmikot? Niitä kirjan malleista löytyy mm. säärystimistä, pipoista ja ponchosta.  Osaatko muuten jo onteloneuletta? Ei hätää jos et, sillä myös siihen löytyy tästä kirjasta ohjeet ja aivan ihanan hurmaavia malleja! Mm. oravakaulaliina ja ihanat kettu- ja elämänpuu-, ja hirvi-peitot. Niin suloisia kaikki. Tästä elämäniloa huokuvasta kirjasta löydät kaikkea kivaa ja persoonallista selkein ohjein ja mallikuvin varustettuna.  Tekemisen iloa! Neulo - se on ihanaa! Lotta Lundin Mäkelä kustannus 2025  

Kakku Battle

  Leipominen on hauskaa! Sen todistavat Ellimaija Leppänen ja Liisa-Maija Westerberg uudessa kirjassaan Kakku Battle. Kirjan ideana on luoda annetun teeman ympärille leivonnallinen tuotos! Mitä syntyykään kun aiheena on puutarhan unelmat, vapaapäivä, karkkikauppa tai huvipuisto. Ihanan herkullinen kirja täynnä hurmaavia reseptejä ja vedet kielelle herauttavia kuvia! Sain monta ideaa kokeiltavaksi, nyt kun tässä halloweenia kohti ollaan matkalla niin ideoita leipomuksia varten otetaan mieluusti vastaan.  Popparikakku, mokkapalamutakakku, omena-kinuskipullat, vaahtokarkki-suklaakakku, kahvikinuskipiirakka, Pätkis-kuppikakut, kirsikkapiirakka, piilotettu tiramisu ja joulutorttuvohvelit menevät ainakin testiin! KakkuBattle Ellimaija Leppänen & Liisa-Maija Westerberg Readme.fi 2025

Minun testamenttini

Oletko miettinyt kuolemaa? Monelle se on vähintäänkin tabu. Kuolemasta ei puhuta. Se halutaan siivota pois näkyvistä. Mutta oikeasti kuolema on luonnollinen osa elämää. Kukaan ei jää tänne ikuisesti. Kuolemaan liittyy raskaiden tunteiden lisäksi myös paljon muuta, arkista ja virallista. Kun läheinen kuolee, surulle ei aina jää kovin paljon tilaa kun eteen tulee niin paljon hoidettavia asioita. Ja sellaisia, joiden olemassaolosta ei edes ole ollut tietoinen.  Jokaisen meistä olisi hyödyllistä täyttää ja säilyttää tietoja itsestämme - elämästämme ja kuolemastamme - läheisillemme. Vaikka miten luulemme tuntevamme toisemme, aina löytyy asioita, joihin emme tiedäkään vastausta. Kaikki nuo arkiset pienet yksityiskohdat asiakirjoista laki- ja taloustietoihin, salasanoihin, sähköposteihin ja henkivakuutuksiin. Aina kun ei tuota kaikkea tietoa saa edes sieltä mistä sen luulisi löytävän. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että oli onni että hoidin vanhempieni pankkiasioita, sillä muuten olis...