Siirry pääsisältöön

Lakritsi- ja salmiakkikeittokirja


Nyt meitä salmiakin ja lakritsin ystäviä hellitäänMinervan julkaisema uutuuskirja sisältää suolaisia ja makeita reseptejä joissa salmiakki ja lakritsi ovat joko pääosassa tai mausteena. Kirjan alkupuolella avataan historiaa näiden kahden takaa ja kerrotaan mielenkiintoisia yksityiskohtia mm. lakritsin kasvatuksesta, keruusta ja jatkojalostuksesta. Kuvat vanhoista tuotteista ja koulutaulumaiset kuvat tekisi mieli irrottaa kirjasta ja siirtää kehyksiin keittiön seinälle, ovat niin upeita. 

Kirjassa avataan runsaasti lakritsin historiaa mm. Italiassa, Ranskassa, Hollannissa ja Englannissa mutta pieni pettymys onkin, ettei Suomea mainita oikeastaan ollenkaan. Tosin Suomessa ei lakritsia ole taidettu kasvattaa mutta silti ainakin salmiakin osalta tuntisin Suomen olevan yhtenä tärkeimpänä valmistusmaana. 

Rakastan salmiakkia ja lakritsia, ja olenkin oppinut käyttämään niitä enemmän myös leivonnassa ja ruoanlaitossa. Varsinkin aito lakritsijauhe on todella mahtava ja monikäyttöinen tuote, se sopii niin lohen graavaamiseen kuin korvapuustien täytteeksi. Myös salmiakin ja suklaan yhdistelmä tuntuu nykyään yhä paremmalta, tuon makupari kun tuntui pitkään tuntuvan epäsopivalta omassa mielessä. 

Kirjan resepteissä tarjoillaan mm. sitrushedelmäsalaattia salmiakkikastikkeen kera, maustetaan risotto, kanankoivet ja kinkku lakritsilla. Lakritsi sopii monen muunkin lihan kaveriksi. Makeissa herkuissa lakritsi maustaa juustokakut, creme bruleen, marengit ja erilaiset paistokset ja piiraat. Maistuisikos myös lakritsibrowniet, suklaa-lakritsikakku, mansikka-lakritsihillo, lakritsitoffee ja muut lakrisimakeiset itsetehden?

Kirjan reseptit ovat melko maltillisesti suunniteltu, tarkoitan siis, että sokerin ja muiden "pahisten" määrät pysyvät maltillisissa rajoissa. Muutoinkin ohjeet vaikuttavat helpoilta ja selkeiltä. Suolaiset ja ruokaisat ohjeet ovat nekin erilaisempia kuin mitä muissa ruokakirjoissa olen tottunut näkemään.


Carol Wilson
Lakritsi- ja salmiakkikeittokirja 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotikeittiön rohdot

Ihana lisä rohtokirjojeni joukkoon on tämä Readme.fi:n julkaisema uutuus Kotikeittiön rohdot (Raija Kivimetsä) Oppaan ohjeilla ja vinkeillä löydät vaivoihisi hoidon keittiöstäsi sen sijaan, että turvautuisit lääkekaapin sisältöön. Toki aina pitää järki päässä pitää eikä omin päin saa lopettaa lääkärin määräämiä lääkkeitä. Mutta suosittelen silti tutustumaan tähän kirjaan, voit yllättyä mitä kaikkea hyvää kaapeistasi löytyykään. Moni tuttu raaka-aine pitää sisällään melkoisia yllätyksiä. Tomaatti, sipulit, kaalit, mustapippuri, sitruuna ja hunaja näin ensitöikseen mainittuna ovat mahtavia terveyspommeja - nautit niitä sitten yksin tai yhdessä. Myös monet yrtit, öljyt, mausteet ja marjat ovat monella tapaa hyödyllisiä terveydellemme. Kirsikka auttaa kihtiin, tyrni hoitaa limakalvoja ja ehkä monen yllätykseksi marja-aronia se vasta mahtava tapaus onkin! Aronia on marjojen kuningas, siinä on runsaasti kivennäisaineita ja C-vitamiinia. Se tekee hyvää aivoille ja sydämelle sekä poistaa tu

Tenavat tasapainoon

Lapsi oppii oman käyttäytymisensä säätelyä vain sopivasti kuormittuneena. Miellämme lapsen helposti huonokäytöksiseksi, jos hänen käyttäytymisensä ei mielestämme sovi tilanteeseen. Esimerkiksi sukujuhlissa energiaa pursuvaa ja liikkeeseen pyrkivää lasta pidetään usein kurittomana. Näennäisesti huonossa käyttäytymisessä on kuitenkin kyse oman kuormituksen säätelystä. "Samalla tavoin kuin aikuinen purkaa kuormitustaan esimerkiksi liikkumalla tai menemällä lepäämään, myös lapsi säätelee omaa kuormitustaan”, kertoo Tenavat tasapainoon -kirjan kirjoittanut toimintaterapeutti Merja Tompuri . ”Lapset eivät toki valitse toimintaansa ajatellen, että tilanne on kuormittava ja nyt vähennän stressiä liikkeen avulla, vaan säätely tapahtuu automaattisesti keskushermoston ohjaamana.” Jos säätelyyn ei ole mahdollisuutta tai jos sen tarve sivuutetaan, kuormitus kasvaa liian suureksi. Silloin ihminen, niin aikuinen kuin lapsi, voi huonosti. Kuormitus ei itsessää

Hulluja satuja

Hulluja. Kahjoja. Pimeitä. Ihan älyttömiä. Mutta niiin HAUSKOJA! Nyt on kyllä ammuttu täysillä ja vedetty rohkeasti ja reippaasti yli ja ympäri. Ja tällaistahan sen pitääkin olla. Ihan hulluja satuja, jotka herättää tunteita kaikenikäisissä. Tunnekirjoon kuuluvat niin riemu, ilo kuin myötähäpeä.  Avasin kirjan ensikertaa sattumanvaraisesti erään tarinan kohdalta, mikä oli kuin suora leikkaus keskusteluista oman lapsen kanssa. Tarinan nimi on Kakkakikkare ja valtava valhe. Kakkakikkare ei tahtonut kouluun vaan tahtoi jäädä kotiin pelaamaan. Niinpä hän keksi oivan idean, hän esittää sairasta ja piirtää ihoonsa vihreitä täpliä. Kakkakikkareen täti, jonka luona kikkare asui, oli heti juonessa kiinni ja esitti, että kyseessähän on ihan kamalan vakava juttu. Lopulta päästiin lääkärin vastaanoton kautta uutisiin ja sieltä avaruusrakettiin, koska eihän ole muuta vaihtoehtoa näin vaarallisessa tilanteessa kuin lähettää lapsi avaruuteen parantumaan. Siinäpä olikin Kakkakikkareella paljon pohti