Siirry pääsisältöön

PELLAVASYDÄN JA KÄPYKRANSSI



Luonnonmateriaalit ovat ihania ja niin monikäyttöisiä! Risuista, varvuista, kävyistä ja oksista saa aikaan vaikka mitä. Helpoin on kranssi, johon tarvitaan vain nippu pitkiä koivunoksia tai villiviinin oksia, jotka kiepsautetaan kehän muotoon. Luonnonmateriaaleja työstettäessä ei välttämättä tarvita kuin oksasakset ja rulla rautalankaa. Rakastan luonnon antimia, olen lapsesta saakka tehnyt kransseja ja koristeita niistä. Toki haluan myös oppia uusia juttuja ja tekniikoita. Alan kirjallisuutta löytää aika hyvin. Tässä yksi hyvä esimerkki: PELLAVASYDÄN JA KÄPYKRANSSI (Gummerus). Kirjassa esitellään lukuisia erilaisia luonnonmateriaaleista tehtyjä koristeita. Oksien ja risujen lisäksi käytetään muun muassa tuohta ja vihreitä kasveja ja kukkia, olkia ja marjoja, sekä havuja. Jokaiseen työhön kuuluu selkeät ohjeet mallikuvien kera. 

Sammaleesta syntyy ihanan utuisia ja lempeitä koristeita: sydämiä, tähtiä, kransseja ja hauskat kirjaimet, joista voisi tehdä vaikka osoitenumeron talon seinään. 
Ajopuun samettinen pinta sopii hyvin koruihin, mobilen tekoon ja kynttilälyhtyyn. 
Tavallisten männyn- ja kuusenkäpyjen ohella kannattaa kokeilla myös esimerkiksi lehtikuusen oksia tai lepän oksia, joita koristaa pienet kävyt. 
Kranssien lisäksi risuista voi muovata melkein mitä vain poroista lintuihin ja sydämistä koukeroihin. Tuohi ja paju ovat varsin perinteisiä materiaaleja, mutta niille voi antaa myös modernimman ilmeen. Myös kesän vihreydestä voi tehdä koristeita: kukista, marjoista ja lehdistä saa aikaan kauniita asetelmia, kransseja ja materiaaleja yhdistelemällä vaikka eläinhahmoja pöytäkoristeeksi. Ei kannata rajata itseään materiaalien suhteen vaan inspiroitua kaikesta näkemästään - tee kranssi lemmikeistä, vaahteran siemenistä tai vaikka pavuista! Yhdistele, kokeile ja luo uutta!


Tiina Rinne
Gummerus 2017

*Kirjan ohjeet on julkaistu aikaisemmin erillisissä teoksissa Risupupu ja sammalsydän sekä Kaislatähti ja laventelikranssi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotikeittiön rohdot

Ihana lisä rohtokirjojeni joukkoon on tämä Readme.fi:n julkaisema uutuus Kotikeittiön rohdot (Raija Kivimetsä) Oppaan ohjeilla ja vinkeillä löydät vaivoihisi hoidon keittiöstäsi sen sijaan, että turvautuisit lääkekaapin sisältöön. Toki aina pitää järki päässä pitää eikä omin päin saa lopettaa lääkärin määräämiä lääkkeitä. Mutta suosittelen silti tutustumaan tähän kirjaan, voit yllättyä mitä kaikkea hyvää kaapeistasi löytyykään. Moni tuttu raaka-aine pitää sisällään melkoisia yllätyksiä. Tomaatti, sipulit, kaalit, mustapippuri, sitruuna ja hunaja näin ensitöikseen mainittuna ovat mahtavia terveyspommeja - nautit niitä sitten yksin tai yhdessä. Myös monet yrtit, öljyt, mausteet ja marjat ovat monella tapaa hyödyllisiä terveydellemme. Kirsikka auttaa kihtiin, tyrni hoitaa limakalvoja ja ehkä monen yllätykseksi marja-aronia se vasta mahtava tapaus onkin! Aronia on marjojen kuningas, siinä on runsaasti kivennäisaineita ja C-vitamiinia. Se tekee hyvää aivoille ja sydämelle sekä poistaa tu

Tenavat tasapainoon

Lapsi oppii oman käyttäytymisensä säätelyä vain sopivasti kuormittuneena. Miellämme lapsen helposti huonokäytöksiseksi, jos hänen käyttäytymisensä ei mielestämme sovi tilanteeseen. Esimerkiksi sukujuhlissa energiaa pursuvaa ja liikkeeseen pyrkivää lasta pidetään usein kurittomana. Näennäisesti huonossa käyttäytymisessä on kuitenkin kyse oman kuormituksen säätelystä. "Samalla tavoin kuin aikuinen purkaa kuormitustaan esimerkiksi liikkumalla tai menemällä lepäämään, myös lapsi säätelee omaa kuormitustaan”, kertoo Tenavat tasapainoon -kirjan kirjoittanut toimintaterapeutti Merja Tompuri . ”Lapset eivät toki valitse toimintaansa ajatellen, että tilanne on kuormittava ja nyt vähennän stressiä liikkeen avulla, vaan säätely tapahtuu automaattisesti keskushermoston ohjaamana.” Jos säätelyyn ei ole mahdollisuutta tai jos sen tarve sivuutetaan, kuormitus kasvaa liian suureksi. Silloin ihminen, niin aikuinen kuin lapsi, voi huonosti. Kuormitus ei itsessää

Hulluja satuja

Hulluja. Kahjoja. Pimeitä. Ihan älyttömiä. Mutta niiin HAUSKOJA! Nyt on kyllä ammuttu täysillä ja vedetty rohkeasti ja reippaasti yli ja ympäri. Ja tällaistahan sen pitääkin olla. Ihan hulluja satuja, jotka herättää tunteita kaikenikäisissä. Tunnekirjoon kuuluvat niin riemu, ilo kuin myötähäpeä.  Avasin kirjan ensikertaa sattumanvaraisesti erään tarinan kohdalta, mikä oli kuin suora leikkaus keskusteluista oman lapsen kanssa. Tarinan nimi on Kakkakikkare ja valtava valhe. Kakkakikkare ei tahtonut kouluun vaan tahtoi jäädä kotiin pelaamaan. Niinpä hän keksi oivan idean, hän esittää sairasta ja piirtää ihoonsa vihreitä täpliä. Kakkakikkareen täti, jonka luona kikkare asui, oli heti juonessa kiinni ja esitti, että kyseessähän on ihan kamalan vakava juttu. Lopulta päästiin lääkärin vastaanoton kautta uutisiin ja sieltä avaruusrakettiin, koska eihän ole muuta vaihtoehtoa näin vaarallisessa tilanteessa kuin lähettää lapsi avaruuteen parantumaan. Siinäpä olikin Kakkakikkareella paljon pohti