Siirry pääsisältöön

Mummoillen



Mummo, mummu, mummi, mumma, mamma… Rakkaalla mummolla on monta nimeä. Itselläni on (tai oli) mummi, ja mumma, jota en koskaan saanut tavata mutta jota kuuleman mukaan kovasti muistutan niin ulkoisilta piirteiltäni kuin luonteeltanikin. Äitini mukaan mummani olisi pitänyt minusta, koska molemmat olemme kiinnostuneita esimerkiksi luonnosta. On sääli, etten ole saanut häntä kohdata, ja tuntuuhan se jotenkin omituiselta ja hämmentävältäkin, etten ole niin läheistä ihmistä koskaan tavannut. Hänen miestäänkään, eli paappaani en myöskään ole koskaan nähnyt, he siirtyivät ajasta ikuisuuteen ennen syntymääni. Toivon silti, että mummini ja mummani kulkevat vierelläni ja opastavat, ja yritän parhaani mukaan ottaa opikseni. 

Mummoilu on mielentila

Henna-Kaisa Sivosen Mummoillen – Henkisen mummon käsikirja (Gummerus) on kunnianosoitus isoäitien elämäntyylille. Kirjasta löytyy mummojen neuvoja ja vinkkejä kodin- ja kauneudenhoitoon, sisustukseen, ruuanlaittoon, vapaa-ajan viettoon sekä tyyliin ja hyvinvointiin. Sivonen on kerännyt mummoikää nuorempien muisteluita omista isoäideistään, haastatellut oikeita mummoja ja antanut puheenvuoron myös muille mummoilun asiantuntijoille. Kirjan tunnelmallisissa valokuvissa yhdistyvät menneet vuosikymmenet ja nykyajan moderni mummola. (Lehdistötiedote 26.2.2015) 

”Mummoilu on elämän pienten ja isojen valintojen tekemistä isoäitien tyyliin”, toteaa Henna-Kaisa Sivonen, mummoiluun hurahtanut kolmekymppinen perheenäiti. ”Meillä kaikilla on opittavaa mummoilta. Isoäitien vinkeillä elämään saa kaivattua yksinkertaisuutta, näppäryyttä, kauneutta, hitautta, jatkuvuutta ja helpotusta arjen askareisiin. Mummojen oppeja kannattaa kunnioittaa, mutta aina niitä ei tarvitse niellä sellaisenaan, vaan neuvot voi soveltaa luovasti nykyaikaan sopiviksi.”

Mummoillen aiheuttaa tunnemyrskyjä. En juuri yhtäkään muisteloa pystynyt lukemaan ilman kyyneleiden nieleskelyä. Vähintäänkin tarinoiden lukeminen aiheutti erilaisia tunneskaaloja ja pohdintoja elämästä. Kuinka vaikeaa monen mummon elämä on tämän lapsuudessa ja nuoruudessa ollut. Miten paljon menetyksiä he ovatkaan joutuneet kokemaan, ja silti ne porskuttavat eteenpäin elämänmyönteisinä, turhia murehtimatta. Kyllähän sitä itsekin tulee välillä mietittyä millaista oma elämä on sitten oikeasti mummaiässä, miten asiat menee, onko perhe tukena ja lähellä, millaista on tietää, että elämää on varmasti enemmän takana kuin edessäpäin. Ja millaista on elää kun suurin osa läheisistä on jo nukkunut pois. Vaikka miten paljon uskoisi kuolemanjälkeiseen elämään, on se silti eri asia kun ei ole enää rakkaita fyysisesti lähellä. Olen monesti sitä miettinyt, miltä omista vanhemmista tuntuu kun heidän vanhempansa eivät ole enää täällä, mutten ole (vielä) uskaltanut kysyä, koska pelkään aiheuttavani kipeitä muistoja tai syvää kaipausta.

Kirja on kaunis niin visuaaliselta ilmeeltään kuin sisällöltäänkin. Se sisältää hurjan paljon erilaista tietoutta ’mummoudesta’. Se on täynnä arvokasta perinnehistoriaa ja käytännönläheisiä vinkkejä ja niksejä niin kodinhoitoon kuin fyysiseen hyvinvointiinkin.

Mummoilu itsessään on elämäntapa tai tyyli, jota noudatetaan muun muassa vaatetuksessa, sisustuksessa tai elämänasenteessa. Se on tapa elää historiaa ja vanhaa kunnioittaen, käyttämällä kaiken hyödyksi, säästeliäästi. Mummoilu on myös eräänlaista hidasta elämää, jossa ei turhia hötkyillä.


Henna-Kaisa Sivonen (s. 1980) on kainuulaislähtöinen, helsinkiläistynyt toimittaja ja verkkotuottaja. Hän vetää mummoja puoleensa juttusille magneetin tavoin ja tekee parhaat vaatelöydöt mummolan vintiltä. Kahden lapsen äiti keittelee omenahillot mutta ei ole vielä lähelläkään täydellistä marttaa. Parhaillaan hän remontoi vanhaa puutaloa ja sisustaa sitä mummolan henkeen.
Valokuvaaja Johanna Karttunen (s. 1981) on syntyisin Karttulasta. Hänen suuri intohimonsa on sisustus, ja nykyään hän omistaakin Helsingissä second hand -kaupan nimeltä Olo-huone. Elämä on siis jatkuvaa vanhojen aarteiden etsintää!

Pidä mummostasi huolta, jos siihen on vielä mahdollisuus. Itse kaipaan sitä mahdollisuutta.
Rakkaudella,



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oma KOPPA - puikoissa ja koukussa

Ei uskoisi, että siitä on jo melkein kymmenen vuotta kun tein edellisen kerran arvostelun Virpi Marjaana Siiran kirjasta. Miten tämä aika kulkeekaan näin nopeasti! Silloisessa kirjassa aiheena olivat ympyrät ja sen eri variaatiot . Ja silloin vain virkkailtiin, toisin kuin tässä Oma KOPPA, puikoissa - ja koukussa kirjassa, jossa myös neulotaan (eli kudotaan kuten meillä päin sanotaan). Tuon edellisen arvostelun yhteydessä vuolaasti kiittelin kirjailijaa siitä, että olin oppinut tekemään täydellisen ympyrän. Myönnän, että tasaisen pinnan tai muodon aikaansaaminen on aina hieman hankalaa. Ympyrästä tulee kuppi ja kopasta pefletti. Tykkään Virpi Marjaana Siiran tyylistä tehdä ja luoda. Se on jotenkin niin vaivatonta ja spontaania. Kuten aiemminkin sanoin, ajatus "ei oo niin justiinsa " tuntuu sopivan myös tähän kirjaan. Moka tai virhe on vaan kaunistus.  Tässä kirjassa inspiraationa ovat toimineet puut. Ja luonto yleensä. Ovathan nuo tärkeitä meidänkin olemassaolon kannalta

Satuhieronta

Satuhieronta  läsnäolevan kosketuksen ja sadun taikaa ”Satuhieronta on satujen yhdistämistä kosketukseen ja kevyeen hierontaan. Se on rentoutumista ja rauhoittumista, läsnäoloa ilon ja leikin kautta. Satuhieronnassa yhdistyy kaksi lapsen kasvun ja kehityksen kannalta oleellista asiaa:  satu ja hyvä kosketus." Muistatko miten hyvältä se tuntui kun joku piirteli selkään kuvioita? Omasta lapsuudesta se ainakin muistuu mukavana muistona mieleen. Monesti lapsina piirtelimme toistemme selkään kuvioita ja yritimme arvata mikä kuva on kyseessä. Samaa on tehty myös päiväkodissa ja koulussa. Nyt asiaa on tutkittu tarkemmin, ja sille on löytynyt nimi: ’satuhieronta’. Satuhieronta tuntuu lähes epätodellisen yksinkertaiselta tavalta poistaa monia negatiivisia asioita ja ennen kaikkea lisätä positiivisia asioita. Satuhieronnan vaikutukset ulottuvat niin psyykkiseen, fyysiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiin. Se antaa myönteisen läheisyyden ja kosketuksen kokemuksia, tukee itsetuntoa, kehittä

Kiehtovat Tarot-kortit

Tarot -korttejakin käsiteltiin pintapuolisesti Tammen kirjassa. Tarot-kortit ovat varmasti lähes jokaiselle ihmiselle jollain tavalla tutut, ainakin käsitteen tasolla.  Tämä  Gummeruksen julkaisema Tarot-pakkaus  sisältää pienen ja ison arkanan kortit, siis yhteensä 78 korttia sekä helppotajuisen oppaan korttien käytöstä, pöytien luomisesta ja tietysti tiedot jokaisen kortin merkityksestä.  Tarot-kortit ovat nekin kiehtoneet minua jo pitkään mutta muistaakseni minulle ei ikinä korttia ole nostettu enkä vielä itsekään ole uskaltanut itselleni kortteja asetella. Jännittää nimittäin jos jonkin verran mitä sieltä nousee ja osaanko tulkita kortit oikein. Hieman myös hämmentää tuo korttien tulkinta, sen kun voi tehdä joko suoraan tai käänteisesti. Mistä sen sitten tietää miten päin asian ymmärtää. Vastauksen voisi toki varmasti saada heiltä, jotka Tarot-kortteja käyttävät aktiivisesti. Opaskirjassa ohjeistettiin, että korttipakkaa kannattaa pitää lähellä jonkin aikaa, jotta pa