Mitä jos Kaikkivaltiaan suunnitelmissa onkin ollut bugi, entä jos jokaisen kohdalla ei olekaan Luojan luomaa suunnitelmaa?
Onko elämä vain julmaa peliä?
Someystävä vinkkasi, että voisin tykätä tästä kirjasta. Hänen tilillään oli ollut kuva kirjamessuilta ja kuvassa oli enkelinsiivet. Nuo siivet jäivät vaivaamaan minua. Missä olin ne nähnyt. Kenen kirjasta oikein oli kyse.
Kunnes muutaman mutkan jälkeen löysin sen. Kirjan kuvaus ei mielestäni kertonut oikein mitään mutta herätti silti mielenkiintoni. Vai oliko se tuo someystäväni, joka mainitsi kirjan kertovan taivaasta ja helvetistä, Luciferista. Olinhan lukuisasti kertonut rakastavani Luciferia. No sitä sarjaa lähinnä, ja sen päähahmoa.
Ihmisenä olen aina ollut sellainen, joka haluaa nähdä, kuulla, aistia, tuntea asioista kaikki puolet. Enkä siis Luciferinkaan kohdalla halunnut nähdä vain sitä kaikkea pahaa. Ehkä hän nauraa minulle ilkikurisesti ja halveksuu ajattelutapaani.. Mutten voi sille mitään.
Tuo sarja sai minut vielä enemmän hämilleni ja miettimään syitä ja seuraamuksia, ja vaihtoehtoisia tapoja katsoa asioita.
Kun luin tätä kirjaa näin Luciferina tietysti sen saman henkilön joka häntä sarjassa esitti... Ja Luciferin tarina on tuttu entuudestaan, niinpä siis tätä lukiessani aloin tuntea ahdistusta siitä miten tarina tulisi etenemään.. Ja, tuskaa siitä että olin vasta alkusivuilla.
Kunnes tarina hyppäsikin vuoteen 2020 ja keskelle Aprilin elämää. Ja sen myötä myös Jamesin elämää.
Noiden kahden kohdalla tuli heti selkeä tunne, että nämä kaksi ovat jollain tavalla erityisiä.. Langenneita enkeleitä ehkä.. Tai haavoittuneita mutta merkittyjä... Kokemallaan tuskalla ja kivulla on pakko olla jokin suurempi merkitys.
Tarina saa pohtimaan ihmisyyttä ja tekemään saman havainnon kuin Lucifer - karvattomat apinat ovat pilanneet maailman. Tämä on vain yksi pilalle mennyt koe. Epäonnistunut. Tuhoontuomittu.
Kirjan päätös saa sekin mietteliääksi. Mikä sen tarkoitus oli, mikä on Aprilin ja Jamesin päätösten hinta. Onko meillä lupa epäillä, entä kritisoida Jumalan sanaa? Onko hän oikeasti se Rakkaus, joka antaa meidän tuntea ja sanoittaa myös nuo epäilyn siemenet, ilman että joutuisimme kadotukseen.
Mutta mistä nimi 'Maroon'? Se on kirjan kannen värin nimitys - tumma ruskeanpunainen. Mutta onko sillä jokin syvempi merkitys? Kuvaako väri lopun alkua, helvettiä, apokalypsia...
Kirja oli hyvä, ajatuksiaherättävä mutta sai minut myös tuntemaan lukuisia raskaampia tunteita ahdistuksesta epäreiluuden tunteeseen. Olisiko kaikki voinut ikuisesti toimia Paratiisissa kuten Kaikkivaltias sen suunnitteli. Millaista olisi jos omenaa ei olisi syöty. Tuntuu jotenkin todella tuskalliselta yrittää välttää jotakin niin houkuttelevaa kuin kielletty hedelmä. Jokainen sen tunteen tietää, kun haluaa jotain mitä ei pitäisi tehdä. Ja tekee silti.
Eiköhän kaikki ollut Jumalan suunnitelmaa alusta alkaen, myös se omenan puusta ottaminen. Mutta miksi pitkittää tätä maanpäällistä helvettiä näin pitkään? Eikö jo ole käynyt selväksi, että ihminen on ollut suunnitelmista huonoin. Se kaikista suurin peto, joka saa aikaan suurimmat kauhut. Kerta toisensa jälkeen, oppimatta virheistään.
Uskaltaisin sanoa, että emme ole Luciferia yhtään parempia. Sitä paitsi, jos joku kohtelisi meitä samoin kuin Luojansa Morning Staria, mekin tuntisimme niitä kaikkia ikäviä tunteita, ja saisimme aikaan ikäviä asioita noiden tunteiden vallassa.
Maailmassa kaikkein vaikeinta - meille ihmisille - tuntuu olevan rakkaus.
MAROON
Rachel Stevens
For Lucifer so loved God he took ovet the world
Kommentit
Lähetä kommentti