Siirry pääsisältöön

Oispa kaljaa




Oispa kaljaa ei ihan nimensä perusteella ihan vastaa sisältöään, mutta nimi viittaa lähinnä aikuisuuden haasteisiin. Siihen ettei aikuisena olo ollutkaan sellaista kun lapsena kuvitteli. Lapsethan aina tahtoisivat olla aikuisia kun "silloin saa tehdä mitä haluaa": valvoa aamuun asti, syödä kymmenen kiloa karkkia, uida sipseissä, ratsastaa yksisarvisella ja asua linnassa jonka puutarhassa kasvaa rahaa ja kalapuikkoja.

Olen monesti yrittänyt sanoa omille lapsilleni, että nauttikaa nyt vain siitä lapsena olosta. Silloin kaikki on vielä helppoa ja mutkatonta. Aikuisuus on sitten kaikkea muuta. 

Se on muuten outo juttu, että melkein kaikki asiat mistä olen lapsena haaveillut (eikä niitä tosin ollut kyllä monta asiaa) on jotenkin kierolla tavalla toteutuneet näin aikuisena. Joskus halusin saada finnejä koska se oli kai jonkinlainen aikuisuuden merkki. No nyt iho kukkii edelleen, 20 vuoden teinivuosien jälkeen, eikä mikään auta asiaan. Iho on kraatereilla ja ihohuokosiin voi piilottaa pikkurahat. 

Halusin myös ihan tavallista perhe-elämää ja ihannoin kreikkalais/italialaistyylistä äänekästä elämää. No nyt on ihan tavallista elämää höystettynä karjumisella ja liian äänekkäällä menolla. Pitäisi tietää mitä toivoo.

Oispa kaljaa -kirjan teksti tuntui alussa hieman väkinäiseltä, ainakin huumorinsa osalta mutta mitä pitemmälle kirjaa luin niin sitä enemmän rentoutui sekä teksti että minä. Ja kyllähän tässä niin nasevaa ja osuvaa juttua on, paljon myös hyviä huomioita some-elämästä, parisuhteesta, äitien välisestä valtataistelusta ja monesta muusta. Kirja antaa paljon vertaistukea ja myötätuntoa. Ei sitä elämää ja vanhemmuutta tarvitse aina ottaa niin vakavasti, ja muitten mielipiteet - ne paskat - kannattaa heittää roskakoriin samantien, koska kuitenkin loppupeleissä meillä jokaisella on sen näkyvän pinnan alla, erityisesti sen kiiltokuvakuoren alla omat murheemme ja vajavaisuutemme. Mutta myös omat vahvuutemme ja asiat joita vaalimme.



KATIE KIRBY
Oispa kaljaa
Aikuiselämän sietämätön vaikeus

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onni & Rohkeus

Onni ja Rohkeus - kaksi tärkeää palasta elämän palapelissä.  Docendon  kevään uutuuskirjat  ONNI  ja  ROHKEUS  sisältävät kumpainenkin  50 meditaatio- ja rentoutumisharjoitusta  kohottamaan mielialaasi sekä parantamaan itseluottamustasi. Kauniit kuvat ja jokaiseen hetkeen ja päivään sopivat pienet rentoutusmishetket, ajatustyöt ja meditaatiot täyttävät nämä kirjat.  Harjoitukset perustuvat tunnustettuihin tutkimuksiin ja hoitomuotoihin, kuten kognitiiviseen psykoterapiaan, tunnepohjaiseen mielen harjoittamiseen, tietoiseen läsnäoloon perustuvaan stressinhallintaan, voimalauseisiin ja mielikuvaharjoituksiin.  Jo pelkästään kirjojen selailu ja kuvien katsominen toimi ainakin minulla tietynlaisena meditaationa. Mieli rauhoittui kauniita kuvia katsellessa. Harjoituksetkin ovat varsin yksinkertaisia, lyhyitä ja lempeitä, eikä niiden tekemiseen vaadita paljoa. Hetki aamuisin, päivällä tai nukkumaanmennessä riittää.  ...

Pohjolan taruja

  Erityisesti nuorille suunnattu Pohjolan taruja kirja esittelee kiehtovalla tavalla Kalevalan, Eddan ja kansanuskontojen jumalia, sankareita sekä muita myyttisiä taruolentoja. Tosin panee kyllä miettimään, onko kyseessä sittenkään tarut, vai pohjautuuko nämä hahmot todellisuuteen, joita eri kulttuuriperinnöissä esiintyy. Se jääköön arvoitukseksi, sillä mielipiteitä on monia. Itse uskon, että kaikessa piilee totuuden siemen, tavalla tai toisella. Pohjolan taruja yhdistää jonkinlainen synkkyys ja suuret tunteet sekä suurieleiset teot , kolisevat egot ja kostonhimo. Jos siis olet herkkä imemään itseesi ympärillä olevia energioita, suosittelen suojaamaan itsesi. Ainakin itsellä alkoi ahdistuksen tunteet painaa mieltä näitä tarinoita lukiessa. Tosin kyllähän suurinosa tuntee ainakin Kalevalan ja muistaa miten kaikki meni. Kirja esittelee muun muassa ukkosenjumala Thorin, tietäjä Väinämöisen, Freijan ja Hongottaren sekä viikingit, haltijat, jättiläiset, maahiset, peikot ja muut taruj...

Tenavat tasapainoon

Lapsi oppii oman käyttäytymisensä säätelyä vain sopivasti kuormittuneena. Miellämme lapsen helposti huonokäytöksiseksi, jos hänen käyttäytymisensä ei mielestämme sovi tilanteeseen. Esimerkiksi sukujuhlissa energiaa pursuvaa ja liikkeeseen pyrkivää lasta pidetään usein kurittomana. Näennäisesti huonossa käyttäytymisessä on kuitenkin kyse oman kuormituksen säätelystä. "Samalla tavoin kuin aikuinen purkaa kuormitustaan esimerkiksi liikkumalla tai menemällä lepäämään, myös lapsi säätelee omaa kuormitustaan”, kertoo Tenavat tasapainoon -kirjan kirjoittanut toimintaterapeutti Merja Tompuri . ”Lapset eivät toki valitse toimintaansa ajatellen, että tilanne on kuormittava ja nyt vähennän stressiä liikkeen avulla, vaan säätely tapahtuu automaattisesti keskushermoston ohjaamana.” Jos säätelyyn ei ole mahdollisuutta tai jos sen tarve sivuutetaan, kuormitus kasvaa liian suureksi. Silloin ihminen, niin aikuinen kuin lapsi, voi huonosti. Kuormitus ei itsessää...