Kirja kuin keijukaisten tanssi. Niin kauniisti ja keveästi sanat lauseiksi muotoutuvat tämän kirjan sivuilla. Jari Saarelainen - jota tosin en tunne, mutta hänkään tuskin minua, joten samalla viivalla ollaan - niin kovin hennosti ja kauniisti kuvailee elämäänsä talossa, joka heti ensinäkemältä oli se oikea.
Pelkkää hattaraa ja ruusunnuppuja ei elo talossa kuitenkaan ole ollut. Ja siitä voi jokainen muukin talosta haaveileva havahtua ja huomata, että varuillaan on hyvä olla, vaikka päässä olisikin ruusunpunaiset lasit. Erityisesti vanhat kohteet saattavat kätkeä kuorensa alle monenmoista yllätystä, joista ei aina ne pätevänä pidetyt kuntokartoittajatkaan osaa tai ymmärrä kertoa.
Mutta kaiken vaikeuden yli kun on päästy, on helpompi hengähtää ja vain muistella mitä kaikkea onkaan tullut koettua. Ja kaiken tuon jälkeen osaa kotiaan arvostaa entistäkin enemmän - jokaista nurkkaa, kynnystä, suojaavaa kattoa ja varpaita hivelevää lattiaa ja mattoa. Ja jos taloa ympäröi puutarha, tulee siitäkin pitää hyvää huolta. Jari Saarelainen puolisoineen rakkaudella raivasi talonsa puutarhaa, karsi sen mitä pystyi ja antoi siten toisille tulla esiin ja tilaa kasvaa.
Tästä kodista löytyy sulassa sovussa vanhaa ja uutta, värejä ja uniikkiutta. Tutkaillaan kotia vuorokauden rytmeissä ja vuodenaikojen vaihtelussa. Kirjassa pääosissa ovat sulassa sovussa kodin tarina sekä kauniit kuvat, joiden avulla pääset kurkkaamaan miltä harmaiden ulkoseinien sisäpuolella näyttää. Tule, tule, rohkeasti vain.
Talosta kodiksi — Kotiografin askelin
Jari Saarelainen
Docendo 2023
Kommentit
Lähetä kommentti