Siirry pääsisältöön

Onnellisen pennun kasvatus


Huumorin avulla moni asia tuntuu helpommalta. Niin myös asioiden sisäistäminen ja oppiminen. 

Onnellisen pennun kasvatus on huumorilla höystetty hyvän mielen kirja, jonka opeilla ja vinkeillä opit kasvattamaan koiranpennusta kelpo kaverin.

Kouluttaja Steve Mann tuntuu kouluttavan ennenkaikkea meitä ihmisiä, ei niinkään koiria. Sillä niinhän se on, että koirassa harvoin on pääsyy kun ongelmia ilmenee. Yleensä sormi osoittaa koiran omistajaa. Koira, eikä varsinkaan pentu, tiedä mitä ihmisten kieli tarkoittaa, mitä saa tehdä ja mitä ei, jos asioita ei niille (heille) ensin opeteta.

Kun aloin lukea tätä kirjaa niin koin suurta intoa päästä itse asiaan, eli opettamaan uudelle koiranpennullemme uusia kivoja asioita. Noh, edes siihen ei Steve osannut kuitenkaan vastata, miten estää pentua hyökkäämästä kimppuun kuin piraija, mutta muutoin hänen oppinsa ovat hyvin helposti ymmärrettäviä - maanläheisiä ja selkeitä. Ja ennenkaikkea lempeitä. Enää ei katsota hyvällä kovia otteita tai häpeän tunteiden korostamista esimerkiksi kastamalla koiran kirsu omaan pissaansa. 

Oikeastaan jokainen vinkki, neuvo ja opastus perustuu hyvin yksinkertaisiin osasiin, ja moni niistä saattaa tuntua jopa naurettavilta tai siltä, että mennään ihan metsään, mutta hassua kyllä moni Mannin tuottama ajatus silti tuntuu loppujen lopuksi hyvinkin järkevältä. 

Positiivisuuden avulla syntyy luja luottamus ja vahva ystävyys!




Steve Mann
Aulakustannus 2021




 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oma KOPPA - puikoissa ja koukussa

Ei uskoisi, että siitä on jo melkein kymmenen vuotta kun tein edellisen kerran arvostelun Virpi Marjaana Siiran kirjasta. Miten tämä aika kulkeekaan näin nopeasti! Silloisessa kirjassa aiheena olivat ympyrät ja sen eri variaatiot . Ja silloin vain virkkailtiin, toisin kuin tässä Oma KOPPA, puikoissa - ja koukussa kirjassa, jossa myös neulotaan (eli kudotaan kuten meillä päin sanotaan). Tuon edellisen arvostelun yhteydessä vuolaasti kiittelin kirjailijaa siitä, että olin oppinut tekemään täydellisen ympyrän. Myönnän, että tasaisen pinnan tai muodon aikaansaaminen on aina hieman hankalaa. Ympyrästä tulee kuppi ja kopasta pefletti. Tykkään Virpi Marjaana Siiran tyylistä tehdä ja luoda. Se on jotenkin niin vaivatonta ja spontaania. Kuten aiemminkin sanoin, ajatus "ei oo niin justiinsa " tuntuu sopivan myös tähän kirjaan. Moka tai virhe on vaan kaunistus.  Tässä kirjassa inspiraationa ovat toimineet puut. Ja luonto yleensä. Ovathan nuo tärkeitä meidänkin olemassaolon kannalta

Satuhieronta

Satuhieronta  läsnäolevan kosketuksen ja sadun taikaa ”Satuhieronta on satujen yhdistämistä kosketukseen ja kevyeen hierontaan. Se on rentoutumista ja rauhoittumista, läsnäoloa ilon ja leikin kautta. Satuhieronnassa yhdistyy kaksi lapsen kasvun ja kehityksen kannalta oleellista asiaa:  satu ja hyvä kosketus." Muistatko miten hyvältä se tuntui kun joku piirteli selkään kuvioita? Omasta lapsuudesta se ainakin muistuu mukavana muistona mieleen. Monesti lapsina piirtelimme toistemme selkään kuvioita ja yritimme arvata mikä kuva on kyseessä. Samaa on tehty myös päiväkodissa ja koulussa. Nyt asiaa on tutkittu tarkemmin, ja sille on löytynyt nimi: ’satuhieronta’. Satuhieronta tuntuu lähes epätodellisen yksinkertaiselta tavalta poistaa monia negatiivisia asioita ja ennen kaikkea lisätä positiivisia asioita. Satuhieronnan vaikutukset ulottuvat niin psyykkiseen, fyysiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiin. Se antaa myönteisen läheisyyden ja kosketuksen kokemuksia, tukee itsetuntoa, kehittä

Kirjosukkakirja

  En kestä, miten keksit näitä ideoita Lumi Karmitsa! Olet niin valtavan taitava luomaan taidetta puikoilla. Kirja kirjalta yhä huikeampia neulekuvioita ja -malleja.  Tässä uusimmassa kirjassa on eräs veikeä juttu. Kirjosukkakirjasta löytyy 20 erilaista upeaa sukkaa, mutta vain yksi ohje. Nii'in. Luit oikein. Eli jos osaat tehdä yhdet sukat, osaat tehdä kaikki! Kirjan kuvioiden mallikertoja voi hyödyntää myös muissa töissä kuten vaikkapa peitoissa, pipoissa, kaulahuiveissa tai hameen helmassa. Huisia, eikö! Kirjan kuvioissa vipeltävät jälleen kerran somat eläimet, kuten ketut, puput, kisut, lampaat, possut ja linnut. Pääkallojakaan ei olla unohdettu, onneksi. Näiden lisäksi seilataan merellä, tehdään eeppistä shittiä, pohditaan kuka on tuo sukkien rillipäinen nainen, ja sanotaan heipat alienille, lumiukolle ja joulupukille sekä merenneidolle. Löytyypä kuoseista tietysti myös paljon luontoteemaa ja kukkasia. Miten voi pikseleillä saada aikaan pyöreitä muotoja? Se minua aina miet