Sulje silmäsi ja laske kymmeneen

 

Mitä kehutumpi kirja sen haastavampi luettava. 

Kun toiset ylistää ja kehuu maasta taivaisiin, tulee itsellekin paineita löytää teoksesta samat kokemukset. Sama oikeastaan minkä tahansa asian kanssa. Mutta pitäisi aina muistaa, että jokaisella on omat tapansa katsoa, arvostella ja kokea asioita.

Liane Moriartyn teos Sulje silmäsi ja laske kymmeneen (WSOY) on yksi niistä kehutuista. Panee miettimään, että miksi. Minusta kerronta oli pitkäveteistä ja puuduttavan rönsyilevää, tarina ei tuntunut käynnistyvän millään. Sain toiselta kirjan lukeneelta vinkin, että puolen välin jälkeen alkaa tapahtua. No en sanoisi niinkään. Toisekseen kirjaa kuvailevat sanat "vangitseva kolmiodraama" oli jokseenkin harhaanjohtava.

Kolmiodraama. No tavallaan, olihan tarina niin sanotusti sellainen mutta silti se ei täytä omia kriteerejäni tuolle termille. Kirjasta jäi jotenkin hämmentävä fiilis. Odotin kokoajan jotakin jännää tapahtuvaksi mutta sellaista ei oikeastaan tapahtunut.

Henkilöhahmoista jäi heistäkin jotenkin kummalliset fiilarit. Aluksi tarinan mies tuntui oudolta, salailevalta ja rehellisesti sanottuna huijarilta. Odotin vain koska hän paljastuu. Mutta niin ei tietenkään koskaan tapahtunut, vaikka osa kirjan muistakin hahmoista oli kanssani samoilla linjoilla. 

Jostakin syystä myös tarinan pariskunta tuntui mielessäni päälle viisikymppisiltä vaikka jossakin vaiheessa heistä puhuttiin kymmenen vuotta nuorempina. Silti en päässyt yli tuosta mielikuvastani, en edes siinä vaiheessa kun tarinan päähenkilö alkoi odottaa esikoistaan.

Sympatiat menivät osaltani kirjan "pahikselle", joka tuntui minusta väärin kohdellulta, epäreiluun asemaan joutuneelta ihmisrauniolta. Voisin hyvin kuvitella itseni tämän asemaan jos minua olisi kohdeltu samalla tavalla. Vaikka tarina päättyikin tavallaan onnellisesti, itse koin sen lähinnä surulliseksi. Tarina kaikkineen sai ajattelemaan sitä miten toisia tulisi kohdella, ja miten herkkä mieli voi haavoittua ajattelemattomista eleistä, sanoista ja käytöksestä.

Mutta vaikka minä en tästä kirjasta niin kovin syttynytkään ei se kerro silti koko totuutta. Niin monta kuin on lukijaa, niin monta on kokemusta.

Liane Moriarty
Sulje silmäsi ja laske kymmeneen
WSOY

Tavattuaan viimein kunnon miehen Ellen ei ole uskoa onneaan: Patrick on puoleensavetävä, sinkku, työssäkäyvä ja mikä parasta, rakkaus on molemminpuolista. Hypnoterapeuttina työskentelevää Elleniä ei juuri hetkauta se, että miehen eksä, Saskia, ei hellitä vaan stalkkaa menetettyä rakkauttaan jatkuvasti. Sen sijaan Ellen kiinnostuu naisen motiiveista ja tahtoisi tavata tämän. Tietämättä että on jo tavannut…

Vapauttava romaani jokaiselle, joka on rakastanut, menettänyt, verrannut itseään rakastettunsa eksään tai nyksään – ja taistellut voidakseen päästää irti. (WSOY)