Siirry pääsisältöön

Yliluonnollinen kokemus


Tämä oli todellakin yliluonnollinen kokemus. Olen ollut kiinnostunut rajatiedosta jo ihan pikkutytöstä asti. Olin paljon yksikseni kotona ja tutkailin kirjahyllyn sisältöä. Mysteerien maailma tuli tutuksi ja yhtä tarinaa luin moneen kertaan, yksin ja kaverin kanssa. Siinä Mary-niminen nainen kummitteli jollakin tilalla valkoinen mekko yllään. Tarina pelotti mutta sitä oli silti aina pakko lukea uudelleen. Jousijalka Jack sekin oli varsin outo ja pelottava tapaus. Olen siis jo pitkään uskonut yliluonnolliseen ja tiedän sen olevan yhtä totta kuin tämäkin - materiaalinen - maailma missä elämme. Kiinnostukseni takia olen kiinnostunut myös aiheen kirjallisuudesta. Vastapaino julkaisi jokin aika sitten Jeena Ranckenin kirjan Yliluonnollinen kokemus. Kiinnostuin oitis kirjasta. Kirja on kirjoittajan väitöskirja, joten teksti on monitahoista ja hyvin teoreettista, toisin sanoen se ei ole helppolukuista eikä helposti lähestyttävää. Ainakin minun suuhuni teksti oli suurilta osin niin vaikeaa, etten edes ymmärtänyt ilman sanakirjaa mitä luin, saati että osasin lausua lukemani oikein. Kirjassa tutkitaan yliluonnollisia kokemuksia perin pohjin - tulkinta, merkitys ja vaikutus kuvaavat sitä, kuinka ihmiset reagoivat kokemiinsa yliluonnollisiin asioihin ja miten ne vaikuttavat heidän elämäänsä. 
Kirjan aineistona toimii 84 haastatellun ihmisen omakohtaiset tarinat yliluonnollisista asioista, jotkut ovat nähneet ufon, toiset enkeleitä tai henkiolentoja. Osalla kokemukset olivat hyvinkin negatiivisia. Koin pienoista huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttäkin siitä, etten pystynytkään lukemaan kirjaa kunnolla ja antamaan siitä kunnollista arviota. Haluan nimittäin aina kirjoittaa mahdollisimman hyvin lukemistani kirjoista. Toki täytyy olla rehellinen ja sekin on haastava juttu, koska kritiikin kuuleminen ja hyväksyminen on kaikille suhteellisen vaikeaa. Ajattelin innoissani, että onpa  mielenkiintoista päästä lukemaan noita 84 ihmisen kertomaa pientä tarinaa, että saan edes jonkinlaisen tuntuman kirjasta. Luin ehkä puolet kunnes koin etten vain pysty lukemaan niitä. En ymmärrä tunnettani, koska olenhan pienestä asti lukenut pelottavampiakin juttuja ja katsonut TV:stä rajatietoon liittyviä elokuvia ja sarjoja vaikka millä mitalla. Mutta tämän kirjan tarinat ja ihmisten kertomat kokemukset pelottivat minua oikeasti todella paljon. Tuli selkeä vahva tunne, että parempi jättää osa jutuista lukematta. Ja kuuntelin sitä tunnettani. Peloille ei saa antaa valtaa. 

Mutta jos sinua kiinnostaa aiheen tarkka tutkielma niin tähän kirjaan kannattaa tutustua. Tietääkseni vastaavaa tutkielmaa ei ole aiemmin tehty ainakaan täällä Suomen maassa. Kaikki kunnia ja arvostus Jeenalle laajasta tutkielmasta ja asiaan paneutumisesta!

***

"Yliluonnollisia kokemuksia ei voi todistaa luonnontieteellisesti. Kokemuksista kuitenkin kerrotaan ja niille annetaan merkityksiä. Ne jopa muuttavat ihmisten elämän suunnan. Näitä seikkoja on mahdollista tutkia.

Sosiaalipsykologi Jeena Rancken tutkii kirjassaan, millä tavalla yliluonnollisena pidetty kokemus on vaikuttanut kertojiensa elämään. Rancken kartoittaa myös yliluonnollisten kokemusten selittämistapoja ja kertomustrendejä. Pohjimmiltaan Yliluonnollinen kokemus – Tulkinta, merkitys ja vaikutus kuvaa sitä, kuinka ihmiset ylipäätään rakentavat tapahtumista ja niiden tulkinnoista elämälleen merkityksen.

Jeena Rancken on tutkija ja Sweet Jeena and Her Sweethearts -yhtyeen solisti."

Yliluonnollinen kokemus
Tulkinta, merkitys ja vaikutus
Jeena Rancken
Vastapaino 2017

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onni & Rohkeus

Onni ja Rohkeus - kaksi tärkeää palasta elämän palapelissä.  Docendon  kevään uutuuskirjat  ONNI  ja  ROHKEUS  sisältävät kumpainenkin  50 meditaatio- ja rentoutumisharjoitusta  kohottamaan mielialaasi sekä parantamaan itseluottamustasi. Kauniit kuvat ja jokaiseen hetkeen ja päivään sopivat pienet rentoutusmishetket, ajatustyöt ja meditaatiot täyttävät nämä kirjat.  Harjoitukset perustuvat tunnustettuihin tutkimuksiin ja hoitomuotoihin, kuten kognitiiviseen psykoterapiaan, tunnepohjaiseen mielen harjoittamiseen, tietoiseen läsnäoloon perustuvaan stressinhallintaan, voimalauseisiin ja mielikuvaharjoituksiin.  Jo pelkästään kirjojen selailu ja kuvien katsominen toimi ainakin minulla tietynlaisena meditaationa. Mieli rauhoittui kauniita kuvia katsellessa. Harjoituksetkin ovat varsin yksinkertaisia, lyhyitä ja lempeitä, eikä niiden tekemiseen vaadita paljoa. Hetki aamuisin, päivällä tai nukkumaanmennessä riittää.  ...

Pohjolan taruja

  Erityisesti nuorille suunnattu Pohjolan taruja kirja esittelee kiehtovalla tavalla Kalevalan, Eddan ja kansanuskontojen jumalia, sankareita sekä muita myyttisiä taruolentoja. Tosin panee kyllä miettimään, onko kyseessä sittenkään tarut, vai pohjautuuko nämä hahmot todellisuuteen, joita eri kulttuuriperinnöissä esiintyy. Se jääköön arvoitukseksi, sillä mielipiteitä on monia. Itse uskon, että kaikessa piilee totuuden siemen, tavalla tai toisella. Pohjolan taruja yhdistää jonkinlainen synkkyys ja suuret tunteet sekä suurieleiset teot , kolisevat egot ja kostonhimo. Jos siis olet herkkä imemään itseesi ympärillä olevia energioita, suosittelen suojaamaan itsesi. Ainakin itsellä alkoi ahdistuksen tunteet painaa mieltä näitä tarinoita lukiessa. Tosin kyllähän suurinosa tuntee ainakin Kalevalan ja muistaa miten kaikki meni. Kirja esittelee muun muassa ukkosenjumala Thorin, tietäjä Väinämöisen, Freijan ja Hongottaren sekä viikingit, haltijat, jättiläiset, maahiset, peikot ja muut taruj...

Tenavat tasapainoon

Lapsi oppii oman käyttäytymisensä säätelyä vain sopivasti kuormittuneena. Miellämme lapsen helposti huonokäytöksiseksi, jos hänen käyttäytymisensä ei mielestämme sovi tilanteeseen. Esimerkiksi sukujuhlissa energiaa pursuvaa ja liikkeeseen pyrkivää lasta pidetään usein kurittomana. Näennäisesti huonossa käyttäytymisessä on kuitenkin kyse oman kuormituksen säätelystä. "Samalla tavoin kuin aikuinen purkaa kuormitustaan esimerkiksi liikkumalla tai menemällä lepäämään, myös lapsi säätelee omaa kuormitustaan”, kertoo Tenavat tasapainoon -kirjan kirjoittanut toimintaterapeutti Merja Tompuri . ”Lapset eivät toki valitse toimintaansa ajatellen, että tilanne on kuormittava ja nyt vähennän stressiä liikkeen avulla, vaan säätely tapahtuu automaattisesti keskushermoston ohjaamana.” Jos säätelyyn ei ole mahdollisuutta tai jos sen tarve sivuutetaan, kuormitus kasvaa liian suureksi. Silloin ihminen, niin aikuinen kuin lapsi, voi huonosti. Kuormitus ei itsessää...