Homeopatiaa koko perheelle – Ritva Lauraéus

Mitä homeopatia on?

Homeopatian perustajana pidetään saksalaista lääkäriä Samuel Hahnemannia, joka loi homeopaattisen järjestelmän. Hän oli lääkäri, kemisti ja tutkija.

Homeopatia on yli 200 vuotta vanha lääketieteellinen järjestelmä, joka hoitaa ihmistä kokonaisuutena, ei vain hänen sairauttaan. Homeopatia on kokonaisvaltainen hoitomuoto, joka keskittyy ihmisen luonnollisen vastustuskyvyn parantamiseen.

Homeopaattisten lääkkeiden käyttö ei sinänsä ole homeopatiaa, ellei homeopatian filosofiaa noudateta. Homeopatia kunnioittaa luonnonlakeja, mutta varsinaista luontaishoitoa se ei ole, sillä hoitona käytetään homeopaattisia, potensoituja lääkkeitä. Homeopatialla voidaan hoitaa sekä akuutteja että kroonisia sairauksia, lääkkeillä ei ole sivuvaikutuksia, eikä niiden valmistuksessa käytetä keinotekoisia väri- tai säilöntäaineita. Homeopaattiset lääkkeet ovat turvallisia myös lapsille ja raskaana oleville. Oikein säilytettyinä homeopaattiset lääkkeet säilyvät vuosikausia.

Homeopaattinen lääke palauttaa elinvoiman tasapainon, jolloin myös oireet häviävät.

Homeopatian peruskäsitteet ovat:

• kaltaisuusperiaate
• potensoitu lääke
• yhden lääkkeen käyttö kerrallaan
• minimaalinen annos yhtä lääkeainetta kerrallaan

  - Jos paraneminen käynnistyy, homeopaattista lääkitystä ei tarvitse toistaa. Homeopaattisia lääkkeitä ei tarvitse syödä kuureina. Klassisen homeopatian periaatteiden mukaan homeopaattista lääkettä ei anneta uudelleen, mikäli paraneminen on alkanut.
• lääkeaineet testattu terveillä ihmisillä

Homeopatiassa noudatetaan luonnollista paranemisen lakia, Heringin lakia. Hering oli saksalainen lääkäri ja homeopaatti. Heringin lain mukaan paraneminen tapahtuu keskeltä ääreisosiin, sisältä ulospäin ja ylhäältä alas.

Homeopaattiset lääkkeet ovat peräisin luonnosta: kasveista, mineraaleista, metalleista ja eläinkunnasta. Homeopaattisia lääkkeitä on noin 3000 ja joukossa on monia sellaisia, joita homeopaattien on tapana käyttää useammin kuin toisia. Tiettyjen lääkeaineiden oirekuva on erittäin laaja ja toistuu monilla potilailla. Homeopatiassa puhutaan myös ihmistyypeistä lääkeaineiden kohdalla.

Homeopaattinen paranemiskriisiVarsinkin kroonisia sairauksia hoidettaessa fyysiset oireet saattavat pahentua väliaikaisesti homeopaattisen lääkityksen jälkeen. Vanhat unohtuneet oireet saattavat antaa merkkejä. Tämä paranemiskriisi on myönteinen merkki.

Homeopatia ei kilpaile koululääketieteen kanssa, vaan se on hyvä vaihtoehto sen rinnalla. Homeopaatit eivät tee diagnoosia tai vastusta lääkärissä käyntiä. Homeopatia ei korvaa välttämättömiä leikkauksia tai toimenpiteitä. Homeopaattinen lääkehoito perustuu kokonaisvaltaiseen, yksilölliseen hoitoon. Homeopatian ja koululääketieteen näkemys sairaudesta on täysin päinvastainen. Homeopatia tarkastelee ihmistä kehon, mielen ja hengen kokonaisuutena.

Homeopatiaa koko perheelle – Ritva Lauraéus – Otava 2015 (ensipainos 1999) on kattava perustietopaketti homeopatiasta, sen historiasta, käytöstä ja homeopaattisista lääkkeistä. Kirjassa esitellään lääkeaineita niin lapsille, nuorille, raskaanaoleville, vastasyntyneille, urheilijoille, vaihdevuosista kärsiville kuin vanhuksillekin. Kirjan kolmas kappale esittelee vaivoja ja niiden hoitoa. Tästä kappaleesta voit siis hakea vaivasi mukaan lääkevaihtoehtoja esimerkiksi hammasvaivoihin, heinänuhaan, lihaskipuun, kuumeeseen, pistoksiin, korvatulehduksiin, vatsavaivoihin, sekä myös pelkotiloihin.

Neljännessä kappaleessa esitellään Materia medica eli homeopaattisia lääkeainekuvauksia, eli mihin mikäkin lääke soveltuu, mitkä ovat käyttöalueet ja modaliteetit.

Kirjan lopusta löytyy vielä tiivistettynä vaivat ja niihin soveltuvat lääkkeet ja toisinpäin eli lääkkeet ja vaivat.

Homeopatia on todella mielenkiintoista ja kiehtovaa. Olisi todella houkuttelevaa päästä homeopaatin vastaanotolle ja saada täydellinen analyysi itsestä ja lääkkeistä, jotka juuri minulle sopivat. Homeopaatin vastaanotto nimittäin eroaa ihan täydellisesti perinteisestä lääkärin vastaanotosta ja haastattelusta. Homeopaatti tarkkailee potilasta ja kiinnittää huomiota niin eleisiin, ilmeisiin, tunteisiin, ajatuksiin kuin fyysisiinkin yksityiskohtiin. Kaikella on merkityksensä. Ja se kaikki vaikuttaa oikean lääkeaineen valintaan.