Olgan pullakirja – Olga Temonen
Nyt mennään ihan leivonnan syntysijoille. Pulla sitoo sukupolvia yhteen.
Kukapa ei rakastaisi pullaa, kaikissa sen eri muodoissa.
Korvapuustit, omenakranssi, laskiaispullat, voisilmäpullat, täytepitko, munkit… Kaikki yhtä hyviä, ja juuri uunista tulleina parhaita! Mummon leipomana, äidin leipomana… omat ensimmäiset itse tehdyt pullat kotitaloustunnilla. Ja miten helppoa se on, pullan tekeminen! Vaikka oikean sitkon ja koostumuksen löytäminen onkin haasteellista ja useimmiten toisten tekemänä nämä ominaisuudet ovat paljon parempia kuin itse tehdyssä pullassa. Mutta mikään ei silti voita uunituoretta höyryävän kuumaa pullaa maitolasillisen kera.
Olgan pullakirja kokoaa yhteen perinteiset pullat ja esittelee myös uudenlaisia pullaleivonnaisia. Mukana on erilaisia pullataikinoita, herkullisia täytteitä ja tietenkin parhaat vinkit onnistumiseen. Myöskään erikoisruokavalioita ei ole unohdettu. Kirjan hurmaavien kuvien kautta lukija pääsee kurkistamaan Olgan vauhdikkaaseen arkeen ja tunnelmalliseen kotiin, kuvia on siis runsaasti ja ilme on kotoisan huoliteltu. Elo ja ilo huokuu tästä kirjasta.
Miltäs kuulostaisi vaniljakreemillä täytetyt ja valkosuklaalla kuorrutetut pullat? Entä taatelikranssi, kookosvalkosuklaapitko, banaani-suklaapuustit?
Kirjassa on esitelty myös vaihtoehtoisia taikinoita kuten täysjyväinen ja gluteeniton vaihtoehto. Kirjasta löytyy myös ohjeet erilaisten pitkojen tekemiseen. Itselleni ainakin tuottaa vaikeuksia jo neljälläkin säikeellä ”sitominen”, joten ohjeet ovat tervetullut lisä.
Itse tykkään tehdä pullaa, koska se on melko simppeli juttu. Ainekset kulhoon ja taikina kohoamaan, ja täytteeksi voi laittaa melkein mitä tahansa. Tässähän voisi heittää Olgalle haasteen: Oletko koskaan leiponut värillistä pullaa? Miten olisi sateenkaaripitko tai –peltipulla? Voisi olla hauska idea lastenjuhliin. Itse nimittäin tein tässä jokin aika sitten pinkkejä korvapuusteja. Ymmärtääkseni Olga Temonen on luonnonläheinen ihminen, ja suosii kaikkea muuta kuin teollisia valmisteita, joten ymmärrän, että haaste saattaa tuntua hänestä jopa vastenmieliseltä. Mutta entäpä jos väriaineet tulisivat luonnosta? Itse värjäsin taikinan punajuuresta puristetulla mehulla. Sinistä/violettia voisi saada mustikasta ja vihreää lehtikaalista. Mikään näistä väriaineista ei kuitenkaan tuo omituista makua itse taikinaan, ja kaikkeahan voi aina kokeilla. Eikö?
Kommentit
Lähetä kommentti