Luin kirjan vasta nyt monen kuukauden jälkeen, enkä voinut välttyä kyyneliltä. Itkin kaikkia menetettyjä hetkiä, itkin kaipautta ja ikävää. Itkin sitä, että lapseni eivät ehkä edes muista tai tule muistamaan edesmenneitä isovanhempiaan koska olivat niin pieniä heidät menettäessään. Ja vaikka esikoiseni oli äitini silmäterä, en tiedä mitä lapsi muistaa... Ja kun meillä aikuisillakin on omat haasteemme ikävien tunteiden kanssa sekä surun käsittelyssä, on aina haastavaa käsitellä niitä rakentavasti.
Tarinassa Piipatin perhe kokee surun mummin kuoltua. Piipatin on vaikea uskoa asiaa todeksi. Miksi mummi ei tule takaisin. Elämän rajallisuus ja kuoleman lopullisuus tulee vastaan. Mutta kuten elämässä kaikki, kaikki muuttaa muotoaan ja niin tekee surukin. Aika kulkee eteenpäin mutta suru kulkee aina mukana, se vain mukautuu ja muuntuu erilaiseksi.
Kun surutalvi taittuu kevääksi, tuo muutos mukanaan lohdullisuutta uuden syntymisestä.
Kirjasta löytyy aikuiselle vinkkejä surun kohtaamiseen lapsen silmin ja lapsen kanssa.
Surutalvi
Heli Pruuki & Anita Polkutie
Lasten Keskus 2022
Kommentit
Lähetä kommentti