Alun vetelehdinnän jälkeen kirjasta kehkeytyi ihan mukaansatempaava tarina. Tarina alkaa sokerisen romanttisella rakkaustarinalla, vuosia yhdessä olleella pariskunnalla, jotka tapasivat koulussa ja ovat sittemmin olleet kuin paita ja peppu. Kunnes yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta mies päättääkin pudottaa pommin, kesken lastenhankintakeskustelun. Siinä sitä sitten ollaan, tyhjän päällä 36-vuotiaana. Kuka hänet nyt enää haluaa ja miten ihmeessä hän enää ehtii lapsia hankkimaan, miettii kirjan päähahmo Laurie.
Laurie velloo surussa, vihan tunteissa, katkeruudessa, yksinjäämisen ahdistuksessa melko pitkän ajan, mutta hänen exänsä on jo aikaa sitten täyttänyt elämänsä uusilla kuvioilla. Siis aikaa sitten, vaikka erosta on vielä vähän aikaa. Mahtoiko ex ollakin petollinen petturi...
Kun asiat menee huonosti, asioita menee huonosti kuin liukuhihnalta. Kaavaan sopivasti Laurie jää työpaikkansa hissiin jumiin, mutta ei yksin. Hänen seuranaan on työpaikan häntäheikki, hieman lipevä naistennaurattaja, eikä Laurie voi uskoa, että juuri tuon miehen kanssa hän joutuu viettämään tuskallisia hetkiä jumiutuneessa hississä. Mutta kuten kohtalolla on tapana, se järjestää meitä tuon tuosta kummallisiin tilanteisiin, jotka ohjaavat elämiemme suuntaa vaikuttaen koko loppuelämämme kuvioihin. Tilanteet johtavat toisiin ja Laurie ja häntäheikki, komea Jamie, päätyvät tekemään jotakin hyvin erikoista ja hämmentävää, ehkä jopa hieman luvatontakin jos oikein tilannetta alkaa pohtimaan. Ja siitä päästäänkin kansikuvan tekstiin "jos rakkauden teeskenteleminen on näin helppoa, mistä tietää milloin se on todellista?".
Meinasin jo huudahtaa, että vihaan sinua Mhairi, kun pääsin kohti tarinan loppua. Mutta onneksi ei tarvinnut, onnellinen loppu sieltä tuli kuin tilauksesta. Miksi edes toivoa mitään muuta kun elämä ympärillä on muutoin niin arvaamatonta ja toisinaan jopa kaoottista.
Mhairi McFarlane
Harper Collins Suomi 2020
Kommentit
Lähetä kommentti