Voi tiedättekö miten vaikeaa tämän kirjan täyttäminen on ollut. Luulisi, ettei kirjoittaminen ole työlästä. Sen kun vain antaa sanojen virrata ulos ja antaa kynän jäljentää ne paperille. Mutta ei, meni pitkään ennenkuin edes avasin koko kirjaa. Odotin oikeaa ja sopivaa hetkeä. Mutten tiennyt mikä hetki sellainen olisi. Onko se silloin kun mieli on tyyni, täynnä arkisia asioita, vai silloin kun tunteet ovat pinnassa.
Surun purkaminen paperille on yllättävän vaikeaa. Kirjoittamalla käsi puutuu ja mieli on jo antamassa periksi, siirtämässä tekemistä myöhemmäksi.
Eräänä iltana kuitenkin päätin avata tämän surutyökirjan Tänään kaipasin sinua. Se on pelkistetyn kaunis päiväkirja valmiilla vastauspohjilla. Nuo pohjat auttavat rakentamaan ja hahmottamaan suruprosessia ja kirjoittamista, jottei turhaan poukkoilisi paikasta toiseen unohtaen samalla suurimman osan siitä mitä pitäisi saada sanotuksi. Atena julkaisi kirjan, joka on Milla Popovan käsialaa kuvia ja tekstejä myöten. Tänään kaipasin sinua on surutyökirja läheisensä menettäneelle.
Milla Popova pohjustaa kirjan kirjoittamisen tarpeen omiin kokemuksiinsa, äitinsä menettämiseen. Minä olen kokenut saman, viime vuonna. Ja siitä kaksi viikkoa myöhemmin menetin isäni. On hämmentävää pohtia ajankulkua. Siitä on toisaalta kuin ikuisuus, toisaalta en ole edes käsittänyt koko asiaa. Käyn kyllä psykologilla juttelemassa säännöllisesti, pääsin sinne silloin tapahtumien jälkeen kriisiavun kautta.
Ihmiset sanoivat heti alussa, että näytän reippaalta ja rauhalliselta. Sisälläni oli kuitenkin vain tyhjyyttä. Minultahan katosi koko pohja, elämältäni ja minusta itsestäni. Kuka enää olin kun fyysisesti läsnäolevina ei enää ollut isää eikä äitiä. Eikä myöhemmin enää edes lapsuudenkotia. Ei tuttuja paikkoja, ei laatikoita avattaviksi, ei tuttuja tuoksuja vaatteissa. On raskasta olla yksin surunsa keskellä. Vaikka se koskettaakin muita, silti olen tässä vain itseni kanssa. Minun suruni on vain minun. Nyt kun aikaa on kulunut, ihmiset ovat unohtaneet ja olettavat minunkin tasaantuneen ja 'unohtaneen'. Mutta minulle kaikki aika on se yksi ja sama hetki. Sen miettiminen ja muisteleminen tekee erityisen kipeää, eikä voimavaroja ole juuri mihinkään muuhun. Silti elämä kulkee omaa tasaista vauhtiaan eteenpäin, minä vain en tunne kuuluvani enää mihinkään. Eikä mikään enää tunnu miltään, tai ei ainakaan samalta kuin ennen.
Tänään kaipasin sinua on täydellinen apuväline surun ja kuoleman, läheisen menettämisen käsittelyyn. Se antaa tukea, ja lohtua kauniiden kuvien ja sanojen kautta. Se on kirja, jonka täyttämiseen ei ole rajattu mitään tiettyä aikaa. Sen voi täyttää vaikka vuosienkin kuluttua. Toki olisi hyvä, että sen pariin voisi päästä hetimiten tapahtumien alkumetreillä, silloin mieli on usein vielä automaattiasetuksella ja sanat voivat virrata helpommin paperille. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kirjan täyttäminen on raskasta, varsinkin kun tarvitsisin kaksi tällaista, joita täyttäisin rintarinnan. On tuskallista avata kokemaani tuskaa kerta kerran jälkeen, ja vieläpä niin, että toisen jälkeen tulee vielä toinenkin menetys, ja sen purkaminen. Mutta ei tässä ole kiirettä. Kaikki löytyy sisältäni. Hyvä olisi saada ne ulos, ettei mikään tärkeä osanen hukkuisi muistin mustiin kohtiin.
Milla Popova
Surutyökirja läheisensä menettäneelle
Atena 2019
Kommentit
Lähetä kommentti