Nahka materiaalina on kiehtova, mutta jotenkin olen silti pitänyt sen työstämistä haasteellisena. Nuorena näin mainoskuvastossa nahkaisen hapsuliivin ja halusin kokeilla onnistuuko sen tekeminen itse. Äidin kanssa sitten haettiin Lapuan Nahasta vuota ja omilla kaavoilla leikattiin nahasta pitkähapsuinen liivi. Ompelua ei tuohon työhön tarvittu vaan liivi kasattiin leikattujen nahkasoirojen avulla letittämällä saumat kiinni. Nahkapaskalla reiät, niin työskentely sujui helpommin. Joskus myös tuunasin farkkutakkia hapsunauhoilla: ompelin koneella hapsut hihoihin, selkäosaan ja rintamukseen. Inkkarityyli ja mokkainen hapsutakki ovat olleet siis aina haaveissa.
Moreenin uutuuskirjassa luodaan nahastauusiokäyttäen valmiita nahkatuotteita ja käyttämällä uusia nahkavuotia. Materiaalina nahka näyttäisikin olevan aika simppeli, koska ommellessa ei tarvita leveitä saumanvaroja, nahan leveys- tai pituussuunnalla ei ole merkitystä, joten leikkaaminen sujuu helpommin, ja nuppineulatkin korvataan liimapuikolla. Osaan nahkatöistä nahka täytyy kovettaa ja se onnistuu kotikonstein Eri keeperistä ja vedestä tehdyllä seoksella.
Nahasta voi tehdä mm. koruja, vaatteita, asusteita ja sisustustuotteita, ja näihin löytyy ideoita ja ohjeita tästä kirjasta.
Henkilökohtaisesti minua inspiroi kovasti ideat, joissa käytetään uusiomateriaaleja tai kun jostakin vanhasta tehdään jotakin ihan muuta ja uutta. Tässä kirjassa kyseinen ajatusmaailma näkyy selvästi. Laukkuja on tehty saappaanvarsista, nahkatakeista ja vöistä. Vyö taipuu myös moneen muuhun, siitä voi tehdä lompakon tai jopa hyllyn kannattimet ja amppelin. Takin rannekkeista syntyy kukkaro ja mansetit. Nahasta voi tehdä myös uudet vetimet lipaston laatikoihin. Nahkasilppua ei kannata heittää pois, koska sitä voi käyttää vaikka lampun varjostimiin, mattoihin, avaimenperiin ja koriste-esineisiin. Nahanpalasista voisi tehdä myös kauniin ja modernin himmelin.
Raija Immonen, Marja-Leena Varila
Moreeni 2015
Kommentit
Lähetä kommentti