Sivukukkasia

Jokaisella meistä on unelmia . Osalla isompia, osalla pienempiä.  Osa meistä tavoittelee niitä, ja saavuttaa haluamansa. Osa ei uskalla hypätä tuntemattomaan ja osa ei edes tunnista tai tiedosta omia unelmiaan. Osa ei vain yksinkertaisesti uskalla unelmoida. Ihmisiä, tilanteita, asioita ja syitä on erilaisia. Aina kaikki ei ole mahdollista, ainakaan juuri sillä hetkellä.  Mutta silti nykyään puhutaan paljon intuitiosta, aarrekartoista ja siitä, että kun oikein kunnolla panostaa unelmiinsa, sanoo ne ääneen tai piirtää niistä kartan niin ne alkavat pikkuhiljaa elää omaa elämäänsä ja toteutua. Oletko jo tehnyt oman karttasi? Minä olen. Ja toivon kovasti, että se muuttuisi todeksi. Toki asioiden eteen täytyy silti tehdä töitäkin.  Uskon silti, että asiat voivat elää omaa elämäänsä ja ne voivat ajautua omiin uomiinsa vähän kuin vahingossa,  sattumalta , vaikka uskonkin sen olevan enemmänkin johdatusta ja maailmankaikkeuden puuttumista asioihin.  WS...

No mutta sanonko  mitä.  Olin jo hyvä jottei kumisaappaat jalassa ja kädet multapussissa kunnes taivaalta tipahti kasoittain lunta! Ei, en kestä. Juuri saatiin pihasta viimeisinkin jääkappale sulatettua ja tiet siivottua niin eiköhän sitä himskatin lunta tullut taas lisää. Ja vielä tuommoista raskasta, joka jämähti maahan kiinni. Minun piti aloittaa kylvöpuuhat. Kirjakin oli sitä varten hankittuna ja siemenpussit ostettuna. Masentaa katsoa ikkunasta ulos kun lunta tulee edelleen. Edes talvella ei satanut yhtäjaksoisesti tällä tavalla kuin nyt on tullut. Se alkoi toissa yönä ja loppua ei näytä olevan tiedossa. En ole edes jaksanut katsoa säätiedotuksia. Njaa, no huomenna ja lauantaina pitäisi olla kymmenisen astetta ja sunnuntaina sitten taas viilenee. Kukas se olikaan, joka vähän aikaa sitten ennusti, että vappuna on +20. Näkis vaan. Tätä menoa en saa herneitä ikinä. Ja mitä on kesä ilman herneitä! Etana, etana näytä sarves , missä on Pekka Pouta. Ehkä pitää sitte...

Joko kevättää? Minua ainakin. En yhtään innostu säätiedotusten lumisademaininnoista. Lumi saa jo riittää. Nyt kaivataan sadetta ja aurinkoa, jotta viimeisetkin lumen rippeet sulavat pois ja päästään istutuspuuhiin. Esikasvatuspuuhiin on jo sentään kuitenkin päästy. Haaveilen kovasti pihatöistä, kasvulaatikoista ja kasvihuoneista. Ja ruukkupuutarhasta. Olisi ihanaa luoda pihaan monia erilaisia viher- ja oleskelualueita. Istuttaa orvokkeja ja muratteja ruukkuihin ja puulaatikoihin. Jotakin muutakin voisi kyllä kokeilla, mutta mitä? Kaipaatko sinäkin uusia ideoita kukkien ja viherkasvien valintaan ja istutukseen? Jos, niin suosittelen tutustumaan tähän  WSOY :n kevään uutuuteen  Kaunista ja vihreää  -kirjaan. Kaunista ja vihreää on kaunis ja harmoninen kirja, josta saa neuvoja ja inspiraatioita kasvien valintaan niin puutarhaan, terassille kuin sisälle. Kirjasta löytyy runsaasti ideoita siihen, miten sisätilat ja ulkotilat nidotaan yhteen kukkien ja kasvien valinnoil...

Uudet kuukaudet - uudet tuulet! Kirjasarjan toinen kirja on vihdoin julkaistu suomeksi. Ja jälleen tunsin pakottavaa tarvetta hypätä  Mian  matkaan niin nopeaan tahtiin kuin suinkin oli mahdollista. Käytin jokaisen vapaan hetken kirjan lukemiseen. Ja olipahan taas ihana seikkailu! Tammikuun miekkosestahan ei eroon pääse, sehän on jo käynyt selväksi mutta vuodessa on kuukausia ne 12 joten on vain siirrettävä tunteet syrjään ja hypeltävä seikkailusta toiseen. Hyvää kannattaa odottaa, sanotaan. Huhtikuussa hypättiin baseballpiireihin ja hengailtiin syötävän komean adoniksen seurassa. Miehen, joka ensisilmäyksellä saattoi vaikuttaa pinnalliselta mäntiltä, mutta josta paljastuikin herkkä ja tunteellinen puoli. Toukokuussa matkattiin kiehtovaan paratiisiin, paikkaan nimeltä Havaiji. Siellä Mia sai toimia uimapukumallina ja jossa hän tapasi upean, tatuoidun samoalaismiehen. Kesäkuu toi mukanaan jännitystä ja mukavuusalueen ulkopuolelle joutumista Kaliforniassa. Vastassa oli pääl...

Tämä kirja on pakko saada, ja pakko lukea kerralla . Ja niin minä teinkin.  Pötköttelin sängyn päällä auringon lämmössä ja luin kerta lukemalla kirjan kannesta kanteen. Olen lukenut aiemminkin Minkkisen tekstejä ja sen perusteella halusin myös tämän kirjan käsiini. Hänen tyylinsä kirjoittaa on ihan mahtava! Samassa lauseessa tunteet heittelevät kuin vuoristoradassa, ensin naurattaa niin, että meinaa tukehtua ja sitten jo itkettää niin, että silmiä kirvelee. Sellaistahan se elämä on. Tässä kirjassa tarinoi  Sami Minkkisen  lisäksi seksuuaaliterapeutti  Marja Kihlström . Tarinoita oikeasta elämästä. Heidän kahden omakohtaisista kokemuksista. Kirjassa puhutaan juuri siitä. Seksistä ja seksuaalisuudesta, alkaen lapsuudesta ja perhesuhteista. Ensimmäisistä ihastuksista. Kehon muutoksista. Ensirakkauksista ja niiden vaikutuksista omaan itseen. Itsenäistymisestä. Parisuhteista. Erosta ja sinkkuudesta. Uusista aluista ja lapsista. Kaiken vaikutuksesta kaikkeen. ...