Sivukukkasia

Oma maa mansikka… Omavaraistalous ja lähiruoan arvostus on viime aikoina ollut jälleen nousussa. Nyt ollaan taas päästy asian ytimeen ja alettu ymmärtää elämän realiteetteja. Ja miten hienoa se olisi, jos saisi pääosan käyttämästään ravinnosta omasta maasta. Itse ainakin olen pienestä pitäen haaveillut omasta perunamaasta, ja siitä, että saisin kasvattaa sipulit, lantut, porkkanat ja herneet omassa kasvimaassani. Olisi hienoa nähdä työnsä tuloksen ja tuntea ylpeyttä siitä. Toisinaan lähiruoka näyttää nousevan luomuakin tärkeämmäksi. Ja miksei. Uskoisin, että lähiruoka on eettisesti suhteellisen lähellä luomua.  Lähiruoka on MTK:n määritelmän mukaan "mahdollisimman lähellä tuotettua suomalaista ruokaa, jonka alkuperä, tuottaja ja valmistaja tiedetään. Määritelmä korostaa kotimaisuutta ja erityisesti ruoan jäljitettävyyttä." Jos aihe kiinnostaa ja koskettaa, niin elokuussa ilmestyy lähiruokaa käsittelevä kirja Onneks on lähiruokaa . Kirjan on kirjoittanut Merja Koski. Onneks on...

Eikö länsimaalaisesta lääketieteestä löydy apua ongelmaasi tai vaivaasi? Olet ehkä pohtinut vaihtoehtoisia hoitomuotoja, mutta et tiedä mikä olisi sinulle paras hoitomuoto tai et tiedä mistä aloittaa tiedonhaku.  Ilolla voin suositella sinulle kirjaa, jonka avulla voit löytää itsellesi parhaiten sopivan hoitomuodon tai hoitomuotoja. Gummerukselta ilmestyi juuri  Luontaishoidot –kirja, joka esittelee erilaisia vaihtoehtohoitomuotoja. Kirjan on kirjoittanut Ulvi Wirén.  Wirén toimii refleksologina ja hierojana ja hän on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tarton yliopistosta. Häneltä on ilmestyneet aiemmin kirjat Koko kehon vyöhyketerapia (2010) ja Kehon viisaus ja mielen voima (2014). Tämä kirja esittelee luontaishoitomuotoja ja kertoo mitä ne ovat ja mihin niitä käytetään. Lisäksi kirjassa tutustutaan luontaishoitojen rooliin terveydenhoidossa, luontaishoitajien koulutukseen ja valvontaan, luontaishoitoalaa sääteleviin lakeihin ja luontaishoitoalan eettisiin peria...

Merja Sankelo – Rakkauden voima elämässä KustannusHD Kirja käsittelee rakkautta eri muodoissa ja elämän eri vaiheissa monella tapaa. Rakkauden viestien välittäjänä toimivat henkioppaat, jotka puhuvat Merja Sankelon kautta, tai siis välittävät tietoa hänen kauttaan. Kirja kertoo universaalista rakkaudesta ja sen merkityksestä elämälle ja henkiselle kehitykselle. Koin kirjan heti alkumetreiltä omakseni, omaksuin tietoa suoraan henkioppailta ja nyökkäilin, että näinhän se on, näin meidän pitäisi toimia. Henkioppaat nimittäin välittivät viestiä muun muassa rakkaudesta planeettaamme kohtaan, ja jakoivat ohjeita siitä, miten maapalloa tulisi hoitaa, mitä tulisi tehdä mahdollisimman pian, jotta maapallon eheytyminen voisi alkaa.  Jossakin vaiheessa huomasin olevani ihan eri mieltä kanavoitujen tekstien kanssa ja se sai minut hämilleni. Ajattelin ja odotin tietynlaista ajatusmaailmaa ja sainkin lukea ihan päinvastaista. Aloin pohtia, että miten korkeammalta taholta voi tulla niin erilaista...

Enkeleitä onko heitä. Diana Cooper voi vahvistaa, että on. Hän on aistinut ja nähnyt enkeleitä jo vuosia ja kirjoittanut aiheesta lukuisia kirjoja. Viimeisin lukemani kirja onkin Diana Cooperin Uutta valoa enkeleiltä ( Taivaankaari 2014). Kirja sisältää mielenkiintoisia, ihmisten koskettavia kertomuksia enkelikokemuksistaan, sekä uutta materiaalia arkkienkeleistä ja muista enkeleistä. Kirjasta löytyy lisäksi lukuisia mielikuvaharjoituksia/enkeliharjoituksia, joiden avulla voit vahvistaa ja voimaannuttaa itseäsi sekä kohdata valo-olentoja. Olen lukenut jonkin verran vastaavia kirjoja, ja jokainen niistä on ollut omanlaisensa. Ja niin myös Diana Cooperin tyyli on omaleimainen. Hän kertoo asioista syvälliseen tyyliinsä, mitään pois jättämättä ja turhia siloittelematta. Hän kertoo sen miten asiat ovat. Kirjaa lukiessa oma tietoisuus avartuu ja laajentuu, kirja antaa uusia ajattelemisen aiheita ja toisaalta myös huomauttaa lukijaa olemaan kriittinen kokemustensa suhteen, esimerkkinä vaikka...

Onko koukkuaminen sinulle tuttu juttu? Jos ei, niin et ole tuskin ainoa. Ihan uusi juttu se on minullekin. Koukkuaminen on siis yksi tapa luoda neuletta, se on neulomisen ja virkkaamisen välimuoto – hauska sellainen. Koukkuamisella saa aikaan monenlaisia erilaisia pintoja, ja usealla värillä tehdyissä töissä kuviot näyttävät selkeiltä. Koukkuamisessa käytetään hieman erikoiselta näyttävää välinettä, joka on yhdistelmä pitkää sukkapuikkoa ja virkkuukoukkua. Pitkän, sileän puikon toisessa päässä on stoppari ja toisessa päässä koukku. Mutta koukkuaminen sujuu kyllä myös perinteisellä virkkuukoukulla, sillä minäkin tähän tekniikkaan tutustuin. Olen ihminen, joka tarvitsee oppiakseen käytännön ohjeet, ottamalla mallia toisen tekemisestä. Kirjoissahan ei sellaista mahdollisuutta ole mutta onneksi on kuitenkin mallikuvia, joista saa hieman osviittaa. Ja tietysti siitäkin on apua, että ymmärtää kirjallisten neuleohjeiden päälle. Sanoisinkin, että ihan ummikolle tämänkin tekniikan...

Miellyttävästi ja lukijamyönteisesti kirjoitettu Suomen luonto esittelee mielenkiintoisia asioita luonnostamme - sen eläimistä, hyönteisistä ja kasveista. Kirja on kasattu hieman normaalista poikkeavalla tyylillä. Tai ainakin itse ensin olin hämilläni, että miten tätä kirjaa oikein luetaan, ja varsinkin kun minulla on outo tapa aloittaa lukeminen aina lopusta alkua kohti. No, mutta kyllähän se ryhmittely lopulta minullekin valkeni ja ihan selkeä se on kun sen ymmärtää. Kirja siis on jäsennetty elinympäristöjen perusteella, eli millaisia eläimiä ja kasveja löytyy eri paikoista kuten taajamista, metsistä, niityiltä, vesistöistä, soilta ja tunturimailta. Se mikä minua aluksi hämäsi oli se, että esimerkiksi perhosia tai lintuja löytyi monesta eri kohdasta kun olin tottunut siihen, että samat tyypit on koottu peräkkäisille sivuille (niin kuin siinä luontokirjassa, jota lapsuudessa selasin). Mutta oikeastaanhan tämä elinympäristöihin perustuva jaoittelu on selkeämpi, kunhan vain tietää mistä...