Tahtoisitko osata värittää kauniisti, tehdä luonnollisilta näyttäviä varjostuksia ja häivytyksiä? Jos vastasit kyllä, sinun kannattaa tutustua uuteen Korttien Väritystekniikka -kirjaan, jonka on kirjoittanut askartelua harrastava Marika Hauhtonen. Marika sanoo olevansa elävä todiste taiteellisesti lahjattomasta värittäjästä, josta viiden vuoden harjoittelun jälkeen tuli lopulta värityskirjan tekijä.
Kirja keskittyy leimakuvien tekemiseen ja värittämiseen, mutta samat tekniikat pätevät missä tahansa värittelyssä, olet sitten piirtänyt kuvat itse tai vain leimaillut. Kirja käsittelee monenlaisia eri välineitä puuväreistä tusseihin, mustetyynyistä nestemäisiin musteisiin.
Distress Ink, Caran d'Ache Pablo, Copic ciao, Prismacolor premier, Derwent Inktense.
Kuulostaako monimutkaiselta? Ainakin melko vierailta itselleni. Olenhan toki näihin nimiin törmännyt aikaisemmin esimerkiksi Facebookin askarteluryhmissä, mutta henkilökohtaisesti melkeimpä kaikki näistä merkeistä ja välineistä on itselleni vieraita. Siksi onkin mukava nähdä käytännön kautta miltä nämä välineet näyttävät ja miten niitä käytetään, ja kaikki tieto yksien kansien välissä.
Kirjan koko oli ainakin itselleni yllätys. Odotin postiluukusta kolahtavan ohkaisen kirjasen, mutta todellisuudessahan opus on miltei 300 sivuinen teos.
Marikalla on homma hallussa, ja värittäminen sujuu. Lopputulokset ovat kauniita, kuin tietokoneella väritettyjä. Lukija pääsee seuraamaan kirjan vaihe-vaiheelta-kuvien kautta miten väritys etenee, millä värillä ja miten väritetään hiukset, vaatteet, iho ja taustat.
Opastukset ovat silti ehkä hieman liian pelkistettyjä aloittelijalle, ja kaipaisin enemmän kuvia ja ohjeistuksia siitä miten kuvat käytännössä väritetään. Tahtoisin nähdä välineiden käyttöä kuvissa. Mutta tokihan se niin on, että käytännön ja oman kokemuksen kautta vasta tietää onko värittäminen helppoa vai vaikeaa, miten värit käyttäytyvät ja miten mitäkin välinettä käytetään.
Jäin kaipaamaan myös ohjeistuksia miten väritetään mustetyynyjen avulla.
Itselleni muutoinkin oli aika mielenkiintoinen kokemus tajuta, että hei, näitä leimasinkuvia oikeasti väritelläänkin. Itse olen vain leimannut ja ajatellut sen olevan siinä. En ole oikein koskaan ajatellut, että kuvia pitäisi värittääkin. Ja kun seuraa värittäjien töitä, niin ne ovat monesti todella laajoja, monitahoisia ja aikaavieviä. Silloin herää helposti ajatus – mikset tulosta valmista kuvaa, valmiiksi väritettynä? Mutta oma kädenjälki on silti aina uniikki, ja kyllä itsekin mieluummin teen itse kuin annan valmiina ostetun tuotteen.
Visuaalisesta ilmeestä sanoisin sen verran, että osa kuvista oli todella pimeitä. Olettaisin, että kirjassa ei ole käytetty ulkopuolista valokuvaajaa, ja syy voi olla siinä. Hajontaa kuvien valotuksissa nimittäin on. Lähinnä ikävä juttu sen takia, että hienot työt jäävät sameuden taakse piiloon. Mietin myös miksi osa sivuista on selkeän puhtaita, eli leimakuvat/työvaiheet ovat valkealla pohjalla, kun taas suurimmaksi osaksi työvaihekuvat ovat erillisinä kuvina kirjan sivuilla, ei siis upotettuina. Tätä on hieman vaikea selittää, amatööri kun itsekin olen, mutta sen selkeän eron huomaa kun katsoo sivuja 28-35 ja vertaa niitä muihin kirjan sivuihin.
Nyt sitten vain värittelemään ja testailemaan! Kirjasta saa muuten kivoja ideoita erilaisiin korttiaskarteluihin ja itselleni ainakin oli mieleen tuo ilman rajoja -tekniikka, sitä täytyykin heti kokeilla.
Arvostelu tehty arvostelukappaleen pohjalta.
Korttien väritystekniikka – Marika Hauhtonen – readme.fi
Suvikukka2014
Kommentit
Lähetä kommentti