Sivukukkasia

Taas yksi kirja ja aihepiiri mikä on niin iso osa minuuttani! Omavaraisuus  ❤️ Suuri osa minua on ajatusmalli "miten voin tehdä tämän itse".   Yhtenä päivänä otin tämän kirjan mukaan töihin ja luin muille. Samoihin aikoihin olin hankkinut ne bokashiämpärit ja silloin jo tutut hupsuilivat ja pähkäilivät mitä keitoksia olenkaan tekemässä. Hörhö, mikä hörhö. Mutta ylpeästi edelleen kannan hörhöyteni. Villiyrtit on jo pitkään täyttäneet kaappieni hyllyjä ja tee se itse -juttuja on tullut testattua lähes lapsesta asti. Pihkapurkka oli lapsuuden herkku. Se on kiehtovaa, miten asioita voi tehdä ns. kiertoteitse.   Tiesitkö, että hiivaa tai ravintohiivaa voi valmistaa itse? Tai miten korvata hiiva tuotteissa kokonaan? Entä miten valmistaa kaakaon, kahvin tai jauhon korviketta? Myös maitotuotteita kuten smetanaa, viiliä, jogurttia ja voita voi valmistaa itse. Juustonjuoksuttimena voidaan käyttää nokkosta ja tammenterhoista voi tehdä olutta, leipää tai kakkua. Siideri synty...

  Olen haltioissani! Tämä on niin minun juttu, tätä haluan ehdottomasti kokeilla! Olen puhunut bokashista töissä ja vapaa-ajalla, ja suurimmalle osalle se on ihan uusi käsite. Hörhöyteni saa lisää tuulta purjeisiin. Eikä se niinkään haittaa. Tiedän jo valmiiksi, että minua pidetään omalaatuisena.  Omavaraisuus vain kiinnostaa kovasti ja tieto siitä, mitä kaikkea voi tehdäkään itse. Ja säästää siten rahaa sekä luontoa.  Aloin heti googlailla mistä voisin hankkia bokashiin tarvittavat välineet ja tuotteet, mutta sitten tajusin, että suurimman osan niistäkin voi tehdä itse . Ja kun tämä käsissäni ollut kirjakin sen vielä vahvisti niin olin sitäkin innoissani.  Tarvitsen ämpäreitä! Ystävällinen naapurini vinkkasi, että lähileipomosta saisi hakea isoja ämpäreitä maksutta, ja niinpä meille kotiutui muutama ämpäri. Bokashiin tarvitaan siis ilmatiivis kannellinen ämpäri tai sanko, josta pitää saada kerättyä jätteistä valuneen nesteen talteen. Se onnistuu joko hanan avulla...

Lisää puutarhateemaa, tällä kertaa metsäpuutarhan muodossa. Sanana se kuulostaa aika eksoottiselta ja myös jollain tavalla mystiseltä. Täytyykö minun perustaa puutarhani metsään? Syötävä metsäpuutarha on ekosysteemien toimintaa ja metsänreunan lajirunsautta jäljittelevä puutarha, joka tuottaa ruokaa ja parantaa samalla ympäristön tilaa. Bokashin tapaan metsäpuutarha sitoo hiiltä. Lisäksi se on täynnä elämää ja on kaunis perintö tuleville sukupolville.  Syötävän metsäpuutarhan voi perustaa monenlaiseen paikkaan , takapihalle, pellolle, puistoon, niitylle tai metsäisempään ympäristöön. Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta ihanteellisia paikkoja ovat vaurioituneet ekosysteemit, kuten avohakkuualat ja tehoviljellyt pellot.  Käytännössä metsäpuutarhan perustaminen muualle kuin omaan puutarhaan voi olla haasteellista sekä kallista sillä esimerkiksi pellon hankkiminen vaatii rahaa. Mutta puutarhassa pienilläkin muutoksilla voi päästä lähemmäs 'metsämäistä' puutarhaa mm. jättämäll...

  Tämä teos vapauttaa sinut kaikista vaatimuspaineista ja epävarmuuksista. Kirja kiteyttää  koko noituuden ajatukseen "älä tee sitä jos se ei tunnu sinusta oikealta" . Voit siis huokaista helpotuksesta. Kuten minäkin. Ensimmäiset kosketukseni loitsujen maailmaan ovat jostakin reilun 20 vuoden takaa, ja silloin muistan usein tuskastelleeni, että miten voin onnistua missään kun minulla ei ole oikeita välineitä, oikean värisiä kynttilöitä, kummallisia yrttejä tai oikeita kristalleja ja kiviä.  Mutta nyt kaikesta viisastuneena, ja vielä tämän kirjan myötä vahvistuksen saaneena voin todeta, että mikään ei ole niin kuin joku toinen sen määrittää . Meistä jokainen saa luoda sääntönsä itse.  Luonnon kannalta tärkeintä onkin valita esineitä eettisyyden mukaan. Jalokivien louhintaa ei enää pidetä luonnon kannalta järkevänä ja siksi kannattaakin valita vapaasti saatavilla olevia juttuja. Minä olen aina tuntenut vetoa kiviin ja olen kerännyt kauniita kiviä kotiani koristamaan...