Sivukukkasia

Keppariharrastus on tuntunut nostaneen päätään viime vuosina. Se ei  ole enää vain pikkulasten  harrastus vaan sen parissa liikkuu paljon kaikenikäisiä lapsia. Useimmiten keppihevosharrastus on tyttöjen juttu mutta mikäänhän ei estä poikiakin sitä harrastamasta. Itselleni uusi asia on keppikrossarit, ehkä enemmän pojille suunnattu harrastus. Keppikrossareissa nimensä mukaisesti krossaillaan itsetehdyillä krossareilla.  Keppihevoset ja keppikrossarit on inspiroiva kirja niin lapsille kuin aikuisille . Kirja onkin suunnattu ohjaajille , jotka voivat kirjan ohjeiden avulla vetää erilaisia työpajoja lapsille. Kirjan ohjeilla suunnitellaan ja valmistetaan keppareita ja niiden varusteita sekä esteitä estekisoihin. Kirjan vinkeillä järjestetään myös kepparikisat ja annetaan vinkkejä ratsastustunnin ohjaamiseen.  Myös keppikrossareiden saloihin päästään kirjan ohjeilla, joilla rakennetaan krossarien lisäksi niihin mittaristot, räpättimet ja polttoainetankit. Kro...

Voi tiedättekö miten vaikeaa tämän kirjan täyttäminen on ollut. Luulisi, ettei kirjoittaminen ole työlästä. Sen kun vain antaa sanojen virrata ulos ja antaa kynän jäljentää ne paperille. Mutta ei, meni pitkään ennenkuin edes avasin koko kirjaa. Odotin oikeaa ja sopivaa hetkeä. Mutten tiennyt mikä hetki sellainen olisi. Onko se silloin kun mieli on tyyni, täynnä arkisia asioita, vai silloin kun tunteet ovat pinnassa.  Surun purkaminen paperille on yllättävän vaikeaa . Kirjoittamalla käsi puutuu ja mieli on jo antamassa periksi, siirtämässä tekemistä myöhemmäksi.  Eräänä iltana kuitenkin päätin avata tämän surutyökirjan Tänään kaipasin sinua . Se on pelkistetyn kaunis päiväkirja valmiilla vastauspohjilla . Nuo pohjat auttavat rakentamaan ja hahmottamaan suruprosessia ja kirjoittamista, jottei turhaan poukkoilisi paikasta toiseen unohtaen samalla suurimman osan siitä mitä pitäisi saada sanotuksi. Atena julkaisi kirjan, joka on Milla Popovan käsialaa kuvia ja tekst...

"Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muuuumi..."  Alkoi vain soimaan tuo laulu päässä. Sama juttu joka kerta kun katson tätä kirjaa.   Muumit on kyllä niin iso osa suomalaisuutta , ja hyvä myyntivaltti. On muumimukit, muumilakanat ja muumimaailma, niin ja tietysti tv-sarja. Jännä miten muumit on pitäneet pintansa suosion harjalla jo vuosikymmeniä. Omat lapset katsovat samoja jaksoja telkusta kuin mitä itse katselin 30 vuotta sitten. Hassua sekin, miten ajattomilta muumit tuntuvat . Muumit ei juurikaan kaipaa päivitystä ja siitä syystä en oikein olekaan innostunut tästä uudesta tv-versiosta. Eihän siinä ole enää edes samoja laulujakaan. Onhan se uudistettu versio hieno ja kauniisti tehty, muttei se silti vedä vertoja alkuperäiselle. Muumit ovat vuosien varrella asustelleet myös monen kirjan sivuilla. Nyt yhdessä uusimmista muumit ovat antaneet inspiraationsa askartelukirjaan. WSOYn uusi Muumi Askartelukirja sisältää liki kolmekymmentä askarteluohjetta virkka...

Meillä pikkuneiti on jo pitkään toivonut koiraa "koska ne on niin söpöjä". Kirjastosta on lainattu koirakirjoja vinopino ja niitä sitten selaillaan, lähinnä kuvien muodossa. Ajattelin, että kyllä meille nyt pitää hankkia edes yksi omakin koirakirja, jota katsella ja ihastella. Omaa koiraa ei kyllä vielä ole tulossa, eikä pelkän lapsen toiveen pohjalta sellaista voikaan hankkia.  Muistan itsekin pienenä, ehkä nelivuotiaana, halunneeni koiraa. Ensimmäinen kosketuksemme koiran elämään tulikin juuri noilla main kun perheeseemme muutti shih tzu, kutsumanimeltään Joni. Itse olin kyllä ihan liian pieni olemaan koiran kanssa mutta toki tuo pieni karvapallero oli koko perheen lemmikki. Joni eli noin kymmenvuotiaaksi sairastettuaan monenlaista vaivaa. Jonin jälkeen meille muutti tricolor collie, Merlin nimeltään, ja hänkin eli seuranamme noin 8 vuotta. Viimeiseksi jäi Topi, iso musta lempeä jätti, sekarotuinen sydäntenvalloittaja. Topin jälkeen suru oli niin suuri, ettei ko...